Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Lukulähetti tuo iloa vanhusten arkeen

”Tyttö totesi vanhemmilleen heidän saapuessaan järven rantaan: Tiedättekö mitä äiti ja isä, kalat eivät juo vettä, ne ovat jo vedessä!”, lausahtaa Ilse ja saa viisi henkisen naisryhmän nauramaan harmaana helmikuisena sunnuntai-iltapäivänä Turun Kerttulin vanhainkodissa. Kiinalaisten sananlaskujen lisäksi runous on Ilselle mieluisaa ja oivaltavaa, onpa hän aikoinaan lausunut omankin runon, joka sai koko kuulijakunnan itkeä nyyhkyttämään. Runo on jättänyt häneen muistijäljen ja meidän muiden kannustamana Ilse innostuu vielä kerran lausumaan runon, joka on hyvin kaunis.

Jatkamme Caj Westerbergin runoilla (Toteutumattomat kaupungit, runoja: 1967-1985, 1987), jotka hykerryttävät Kerttulin vanhainkodin asukkaita. Lukulähettinä haluan tuoda iloa vanhusten arkeen. Se hetki, jonka vietän heidän kanssaan on minulle ja etenkin heille hyvin arvokas, sen tuntee molemminpuolisena lämpönä ympärillään.

– Lukulähettitoiminta on tärkeää, koska kyse on yhteiskunnan arvoista. Laitoksissa asuville vanhuksille on pyrittävä järjestämään elämänsä ehtoopuolelle hyvää oloa myös henkisellä puolella. Heille  ei ole tarjolla tarpeeksi kulttuurisia hyvinvointipalveluja. Henkilökunnan resurssit varsinaisen hoitotyön ohessa eivät riitä. Toiminnanohjaajien ja virikevastaavien toiminta-alue on erittäin laaja ja heillä on vastuullaan useita laitoksia eri puolilla Turkua. Vapaaehtoistoiminta on täydentävää palvelua. Se ei ole, eikä saa olla missään tapauksessa korvaavaa toimintaa, painottaa Turun kaupungin vapaatoimialan kulttuurikoordinaattorina työskentelevä Olli Hirvonen.

Moni lukulähettitoiminnasta kiinnostunut pohtii varmasti, mitä asioita hänen kannattaa huomioida ennen ensimmäistä vierailua vanhainkodissa.

– Luettavan kirjallisuuden lisäksi myös lukukerran kesto, äänenkäyttö ja ajankohta on hyvä miettiä kuulijoiden mukaan ja sovittaa kuulijoille sopiviksi. Vinkkejä voi kysyä vanhainkotien henkilökunnan lisäksi myös kirjaston työntekijöiltä ja lukulähettien omasta Facebook-ryhmästä, neuvoo Turun kaupunginkirjaston vanhuspalveluiden informaatikko Katarina Kapiainen.

Lyhyiden tarinoiden sivuille voi olla kätkettyinä pieninä hippusina suuria tunteita ja tärkeitä elämänkysymyksiä. Lukulähetin kannattaa tutustua monipuolisesti erilaiseen kirjallisuuteen.
Lyhyiden tarinoiden sivuille voi olla kätkettyinä pieninä hippusina suuria tunteita ja tärkeitä elämänkysymyksiä. Lukulähetin kannattaa tutustua monipuolisesti erilaiseen kirjallisuuteen.

Valitsen sunnuntai-iltapäivän ratoksi Tomi Kontion novellikokoelmassa Hermokuume (2002) novellit Presidentintekijä ja Sininen huone. Nämä vievät vanhukset lapsuusmaisemiin, josta löytyy ammennettavaa myös omiin muistoihin liittyen. Huomaan, kuinka tarinat toimivat hyvin naisten muistin virkistäjinä. Ilse kertoo, kuinka hän pienenä tyttönä soitti pianoa ja pelkäsi opettajaa, joka löi karttakepillä sormille, jos vahingossa soitti väärin. Muisto kirpaisee ja herättää keskustelua ryhmän sisällä. Ajat ovat muuttuneet paljon, ja menneen muistelussa on kaihoa, iloa ja surun sekaista kaipuuta.

Tunti vanhusten parissa vierähtää lukiessa ja rupateltaessa nopeasti. Kysyn heidän mielipidettään luetuista runoista ja tarinoista. Hymy heidän huulillaan paljastaa, että on mukavaa kun joku on kiinnostunut kuulemaan, mikä heitä ilostuttaa, suututtaa tai mitä ei vain yksinkertaisesti ymmärrä. Kohta omien kysymysteni myötä naiset uskaltautuvat kysymään asioita myös toinen toisiltaan. Mietin, mahtaakohan parhaillaan joku lukulähetti lukea jossain kaukana muualla päin maailmaa tänä ainutlaatuisena sunnuntaina.

– Sain juuri kuulla, että Ruotsissa ainakin samankaltaista toimintaa järjestetään, mutta olisin yllättynyt, mikäli tämä olisi toimintamuotona jotenkin harvinainen, kertoo Kapiainen.

Entäpä sitten Turussa, minkätyyppisiä ihmisiä lukulähettitoimintaan toivotaan mukaan?

– Kaikenlaisia, niin nuoria kuin vanhoja! Mieluusti kuitenkin sellaisia, jotka voivat sitoutua käymään vanhainkodissa ainakin jonkin aikaa säännöllisesti. Toki tilanteet voivat muuttua, ja tutustumassa voi käydä ilman pidempää sitoutumista. Muistisairaille rutiinit ovat tärkeitä, joten siksi suosittelemme ryhtymään lukijaksi vain, jos tietää että pääsee paikalle useammankin kerran.

Päätän ensimmäisen lukulähettituntini Mari Mörön kokkausaiheiseen pakinaan (Lyhyttä tavaraa -pakinakokoelma, 2000), joka saa koko ryhmän hyvälle mielelle. Yhdymme kaikki siihen, että miehet osaavat kokata hyvin. Mikäs meidän naisten on mennessä valmiiseen ruokapöytään! Lupaan tuoda seuraavalla kerralla mukanani Edith Södergranin runoja Ilselle. Toivon, että saapuessani lukemaan tänään perjantaina hän vielä muistaa ”tunturin tytön”, joksi hän minua kutsuu etunimeni merkityksen vuoksi. Se tuntuu hyvältä.

 

Kuvat: Maaret Virtanen

Kommentoi