Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Kirjamaisema kuuloaistissa

Ennen joulua olin toipilaana ja silloin päätin, että kokeilen äänikirjaa. Lukuisista äänikirjojen suoratoistopalveluista valitsin BookBeatin. Pidän nimestä, koska kirjalle on annettu sykkivä ”sydänääni”. Sellaisena lukija pitää etenkin rakkaita teoksia. Lisäksi heidän teosvalikoimansa on monipuolinen ja listalta löytyy niin kaunokirjallisuuden klassikkoja kuin uutuusromaaneja.

Hetken mielijohteesta valitsin turkulaisen kirjailijan Riku Korhosen romaanin Emme enää usko pahaan (2016). Minulla oli suuret odotukset siitä, millaisen lukuelämyksen äänikirja saisi aikaan enkä pettynyt.

Jukka Pitkäsen matala ja vakuuttava ääni sopi tarinan kehykseen erinomaisesti ja pian olin jo matkalla turkulaisessa tarinamiljöössä, jossa aviomiehen ja vaimon yhteinen taival toistaa elämän kipukohtia, valintoja rakkaudessa ja työssä, ystävässä joka muuttuu lähipulpetin veijarista valovuosien päähän olevaksi ihmiseksi, aikuiseksi. Tunne siitä, että arkinen elämä riittää juuri tällaisena on yhtä särkyvä kuin munankuori.

Korhonen käsittelee sosiaalisia ja yhteiskunnallisia asioita teräväsanaisesti. Ajoittain Pitkäsen ääni voimistuu hurjaksi paatokseksi, mutta tekstin kieleen ja tyyliin se sopii. Kuuloaisti herkistyy kirjamaisemalle ja saattaa viedä raukean kuuntelijansa uneen. Aikuisten iltasatu on väheksyttyä.

Kirja, tarina ja minä

Varsinaisen äänikirjan valitseminen voi käydä tukalaksi, jos on sattunut etukäteen lukemaan kriitikoiden kirjoituksia, lehtien kirja-arvosteluja tai kuullut kaverin kertovan tarinan sisällön pääpiirteet. Tosin jälkimmäinen vaihtoehto on ainakin omalla kohdallani melko harvinaista. Kirjoista keskusteleminen ei tunnu mielekkäältä, jos vastapuoli ei koe sitä omaksi.

Toisaalta moni voi pitää lukukokemusta hyvin henkilökohtaisena, salaisena nautintona, jota ei halua jakaa kenenkään toisen kanssa. Kirja, tarina ja minä. Siinä kaikki, mitä himolukija tarvitsee. No, ehkä pari palaa suklaata ja lasi punaviiniä mielikuvituksen siivittäjäksi.

Äänikirja voi kuitenkin olla tehokas keino saada ystävä tai poikaystävä ”lukemaan”. Kun kirjaan tarttumisen sijaan tarinan saa todeksi vain älypuhelimen parilla painalluksella, niin se on helppoa. Bussimatkat eivät enää ole niin yksitoikkoisia, kun voi sulkea silmät ja antaa tarinan kuljettaa töyssyistä välittämättä toiseen paikkaan.

Äänikirja on myös mitä mainioin ulkoilukaveri, kun haluaa rauhoittaa mieltä ja hoitaa kehoa. Se toimii, jos tuntuu että kaverin kanssa juoruilun sijaan kuuntelisi mieluummin mielikuvituksen mahtavaa ääntä. Ja volyymia voi ja saa aina säätää, tai koska vain hypätä toiseen tarinaan.

Kommentoi