Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Kirjallisuusterapia voimavarana

Tutustuin pari vuotta sitten Turun yliopiston Avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen perusopinnoissa pääkaupunkiseudulla asuvaan äidinkielenopettajaan Jonna Suopohjaan. Hän on sittemmin kouluttautunut kirjallisuusterapiaohjaajaksi ja vetänyt kaksi seniori-ikäisille suunnattua kirjallisuusterapiaryhmää. Aihe kiinnosti minua ja halusin kuulla siitä lisää häneltä.

Suopohjan mukaan kirjallisuusterapia perustuu tunteiden käsittelemiseen kirjallisuuden avulla. ‒ Kirjallisuus voidaan kirjallisuusterapian näkökulmassa käsittää miksi vain kirjoitetuksi jutuksi, mutta useimmiten käytetään varmaankin runoja ja pieniä kaunokirjallisia tekstikatkelmia, Suopohja miettii.

Kirjallisuusterapeuttiset kasvuryhmät

Kirjallisuusterapia on luovuusterapioiden yksi muoto siinä missä taideterapia ja sitä on mahdollista toteuttaa niin kutsutuissa kasvuryhmissä kuten aikuisten kasvuryhmissä. Kirjallisuusterapia soveltuu tietyn tunteen, hetken tai yleisimmin tunteiden käsittelyyn painottuvan lähestymistapansa vuoksi kaikenikäisille ja kaikentasoille kirjoittajille. Mitään kirjallisia taipumuksia ei tarvitse omata, eikä aina edes tuoteta tekstiä vaan keskitytään keskusteluun. Osassa ryhmiä painottuu lukeminen.

Kirjallisuusterapia voi uppoutua myös tiettyyn teemaan tai näkökulmaan, jolloin niihin ehkä hakeutuvat ne, joilla on oikeasti sellainen tarve. Jotain yhteistä teemaa varten ryhmiä voidaan luoda esimerkiksi avioeron läpikäynneille ihmisille, huumeidenkäyttäjien vanhemmille tai sydänsairautta sairastaville. Unet, tarut ja sadut voivat tuoda uusia, raikkaita näkökulmia.

‒ Minä vedin kasvuryhmää senioreille. Ihmiset tulivat sinne keskustelemaan kirjallisuudesta ja pohtimaan tunteita ja elämää, mutta nopeasti löytyikin kaikille yhteisiä teemoja: eläkkeelle jääminen, kuoleman lähestyminen, sairaudet, yksinäisyys ja moni muu mieltä pohdittanut asia, Suopohja kuvailee.

Elämäntilanteiden jakaminen toisten kanssa

Kirjallisuusterapia on eräänlaista oman elämän palapeliä, jossa vanhoja paloja voi yrittää sovittaa uudelleen ja löytää kenties uusia, lohtua ja henkistä tyyneyttä sekä mielen voimaa lisääviä paloja, joita kannattaa liittää omaan palapeliin.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta, elämässä tapahtuneiden suurten muutosten tai kenties hyvin kipeiden asioiden käsittelyä on mahdollista jakaa toisten ryhmässä olevien kanssa luotettavasti toinen toista tukien. Pelkkä toisen ihmisen läheisyys saattaa merkitä huomattavan paljon.

‒ Oleellista on tekstien kautta tunteiden käsittely. Jokin koskettaa ja sitä käsitellään. Ihmiset jakavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja löytävät yhteistä, saavat tukea, kuulevat samankaltaisia tarinoita ja luovat uutta ja uusia merkityksiä sekä katsantokantoja omaan elämäänsä, Suopohja kertoo.

Negatiivisuuden sijaan kirjallisuusterapia pyrkii siis kohti myönteistä ajattelua. Tiivis ryhmähenki ja kannustus voivat saada aikaan sen, että ihminen rohkenee mennä elämässään eteenpäin aiemmista kivikoista huolimatta.

Lisätietoa: https://fi-fi.facebook.com/SuomenKirjallisuusterapiayhdistysry/.

Kommentoi