Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Kesälukeminen kunniaan

Nyt on se aika vuodesta, jolloin nautin lukemisesta ehkä eniten. Valoisuus, mielen energisyys ja luonnollisesti kasvanut vireilläolo saavat aikaan sen, että lukemiseen jaksaa panostaa. Tarinoihin eläytyminen on aivan eri luokkaa, kun se tapahtuu laiturin nokassa makaillen, pieni tuulenvire varpaita kutittaen. Keskittymistä syventävät lintujen visertely ja järven liplatus.

Kuulun niihin, jotka kunnioittavat kesälukemista ja antavat juuri silloin itselleen luvan lukea aivan sitä, mikä sattuu kiinnostamaan. Kesä on minulle myös kauan odotettua aikaa, sillä silloin voin lukea myös sellaisia teoksia, joiden lukemista olen tahallani siirtänyt kiireisimpien asioiden takia. Kesälukeminen on niin ihanaa ja arvokasta omaa aikaa, ettei sen kanssa halua hätiköidä. Kauan odotettua tarinaa pitää saada rauhassa mutustaa ja pohtia.

Fillariretki kirjastoon ja eväskori mukaan

Mediassa on puhuttu paljon lasten- ja nuorten lukuinnostuksen hiipumisesta. Voisiko kesäloma-aika olla otollinen myös tämän asian korjaamiseen tai ainakin sen mukaan ottamiseen perheen lomasuunnitelmiin. Lukemiseen kannustaminen voi kesäaikaan olla haaste, jos lapsi tai nuori on päntännyt koulukirjoja ja kenties vielä pääsykoekirjoja sen päälle. Tarinoihin houkuttelu onkin tapahduttava lapsen tai nuoren omilla ehdoilla, mutta lukemisen ympäristön voi tehdä hauskaksi aivan pienillä asioilla.

Esimerkiksi fillariretki kirjastoon, mieluisten kirjojen valinta ja pyöräretken jatkaminen vaikka läheiseen puistoon tai rannalle on helppo ja yksinkertainen tapa toteuttaa mukava lukuhetki yhdessä. Tarinoita voi fiiliksen mukaan lukea joko yksin tai ääneen perheen nuorimmille. Kun mukana matkassa kulkevat vielä kesän ensimansikat, herkkuleivät, marjamehu ja muut eväskorin herkut, ei parempaa kesäpäivää olekaan.

Kesälukemiselle voi pyhittää myös kaikki sadepäivät. Kun kattoon ropisee kaatamalla, niin tarinoiden lukeminen tuo vaihtelevaa virkistystä ulkoleikkeihin, festareihin ja muihin kesän sosiaalisiin aktiviteetteihin. Jos yksin lukeminen tai ääneen lukeminen ei innosta, niin aina voi kuunnella äänikirjoja. Ne ovat hyvää vaihtelua myös kokeneemmalle lukukonkarille.

Auringon alla, varjon siivilöimät kasvot

Kesäaikaan lukeminen on tyydyttävää jo siitäkin syystä, että laaja kirjavalikoima antaa myöten tehdä omia suosikkihakuja kirjastojen hyllyiltä tai kirjakauppojen pokkarialtaista. Mukaan voi tarttua aivan uudenlaisiakin lukuelämyksiä, koska mieli on vapaa kulkemaan ja eksymään loma-aikana.

Minulle kesälukemisen nälkää tyydyttävät jännitystä tihkuvat dekkarit ja mehukkaat romaanit, joissa pitää olla käänteitä tai ainakin elämää syleilevää traagisuutta. Vähän aikaa sitten luin Euroopan luetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan Tatiana De Rosnayn psykologisen jännitystarinan Mokka (2012). Nyt vuorossa on Jussi Valtosen Finlandia-palkittu romaani He eivät tiedä mitä tekevät (2014), jota en ole saanut aikaiseksi lukea aiemmin ja joka kuuluu kategoriaan: mutusteltavat ja pohdittavat. Runot sopivat välipalaksi, kenties ystävälle tai runoja rakastavalle äidilleni ääneen lausutuiksi, keskustelun avaajiksi. Pidän myös näytelmien lukemisesta kesäaikaan, sillä ne ovat helppoja ja varsinkin tragikoomiset tekstit saavat minut hyvälle tuulelle.

Mieluisin lukupaikkani on auringon alla, varjon siivilöidessä kasvojani lehtipuiden katveesta. Tällainen paikka löytyy perheeni kesämökiltä Varsinais-Suomesta. Mökillä voin kastautua vedessä ja sujahtaa saunan lauteille, seurustella perheeni kanssa, suukotella vieressä leikkivää rakasta koiraani ja syödä sulaa mangojäätelöä suoraan purkista. Ja taas lukea, kun siltä tuntuu. Lukupaikassani olemme aina vain me kaksi ‒ hyvä tarina ja minä.

Kommentoi