Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Jännitystä talven koleuteen

Tähän aikaan vuodesta kun ulkoilu ei ole se kaikista houkuttelevin vaihtoehto vapaa-ajanvietolle, voi kotiin saapuessa riisua loskasta märät sukat, keittää iso mukillinen kaakaota ja asettua rennosti sohvalle lukemaan.

Ajatukset siirtyvät nopeasti jännitysmaailmaan, mikäli sellaisen kirjan on kirjastosta sattunut nappaamaan. Karin Slaughterin luomat trilleripainotteiset teokset ovat jo pitkään olleet lukutoivelistallani. Siis sellaisella listalla, johon sattuu usein raapustamaan kiinnostavalta kuulostavan kirjailijan ja hänen teoksensa nimen milloin missäkin yhteydessä.

Slaughter edustaa sellaista tyyliä, joka kirjallisesti vetoaa minuun. Henkilöhahmot ovat huolellisesti rakennettuja ja teksti vetävää, jos ei nyt ihan vertahyytävää, niin lähellä sitä. Kadotettu (2007) on minulle ensimmäinen Slaughterin kirjoittaman Grant County -sarjan osa, jossa tutustun Washingtonin osavaltioon kuuluvan piirikunnan poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin ja patologi Sara Lintonin elämään sekä heidän läheisiin työtovereihinsa että Saran perheeseen.

Elävältä haudattu

Tarinassa uskonnollisesti vakaasti vihkiytyneeltä työmaatilalta katoaa kiltti ja ahkera perhetyttö. Tyttö löytyy metsästä puuarkusta ‒ elävältä haudattuna. Tolliver joutuu perehtymään yhdessä etsivä Lena Adamsin kanssa kammottavaan ja uskonnollisia rituaaleja varjostavaan murhatapaukseen, jossa Herran nimessä harjoitettu pyhä elämä ammentaa elinvoimaansa uskonnollisen lahkon sisältä käsin. Linton, jolla on kriisissä oleva parisuhde Tolliverin kanssa, auttaa poliisityötä patologin asiantuntemuksellaan.

Työmaatila pyrkii käännyttämään kaikki kaidalta polulta eksyneet työntekijänsä takaisin armon ja oikeudenmukaisuuden tielle. Mutta onko hyvää ihmistä kasvattava ja hyviin tekoihin kannustavan työmaatilan hurskas elämä sittenkään niin kaukana maallisesta taipaleesta?

Henkilöiden moraaliset valinnat

Slaughter onnistuu taikomaan tarinan henkilögalleriasta elämänmakuisen. Tarinan jokaisella henkilöhahmolla on inhimillistä heikkoutta. Pää- tai sivuhenkilöiden moraalisten valintojen kipeitä seurauksia ei ohiteta nopealla olankohautuksella, vaan ne ketjuuntuvat juonessa osaksi ihmisenä kasvamisen arkitodellisuutta.

Kirjailija on parhaimmillaan juuri pienten ohikiitävien hetkien tarkassa kuvailussa tuoden niihin henkilöiden välistä vahvaa tunnelatausta. Dialogi on koukuttavaa ja vie lukijan tapahtumien keskelle poliisikuulusteluihin, etsintöihin metsään, ruumishuoneelle, työmaatilalle ja kirkkoon. Menneisyys aukeaa pikkuhiljaa myös sellaiselle lukijalle, joka ei ole lukenut Slaughterin sarjan aiempia teoksia.

Yölamppu ehtii jo valaista tyhjäksi juodun kaakaomukini kylkeä, ennen kuin päätän kirjan viimeisen luvun ja kaivaudun peiton alle kauhun katharsikseen vaipuneena.

Lisää kirjailijasta ja hänen teoksistaan: http://karinslaughter.com/.

Kommentoi