Elämä

ELÄMÄ | Jaana Pakarinen |

Skräppäys on äitien omaa aikaa

Skräppäys eli scrapbooking on leikekirja-askartelua, jonka tuloksena on koristeltuja valokuva-albumeja. Harrastus on rantautunut 2000-luvulla Suomeen Yhdysvalloista, jossa se on pääasiassa naisten ja erityisesti vielä äitien harrastus.

Suomessakin skräppäystä harrastavat suurimmaksi osaksi naiset, mutta harrastus ei ehkä ole täällä niin profiloitunut pelkästään äiteihin.
– Mutta kyllä lasten valokuvista on helpompi skräpätä, siinä kun on aihe sivulle jo valmiina, turkulainen skräppäystä harrastava Krista Kilpinen sanoo.
– Ja siitä saa lapselle tehtyä kivan muiston, toinen skräppääjä, Minna Anisimaa jatkaa.

”Skräppäys on minun henkireikäni.”

Sekä Krista että Minna ovat molemmat pienten lasten äitejä. Kristalla on seitsemän kuukauden ikäinen tytär, Edith ja Minnalla viisivuotias Oiva ja kolmevuotias Matilda.

Molemmat äidit ovat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää, että pienten lasten äideilläkin on omaa aikaa.
– Skräppäys on minun henkireikäni. Oikein odotan aina, milloin pääsen skräppäämään. Askartelu ja näpertely on muutenkin tosi terapeuttista, Minna sanoo.
– Niin, silloin keskittyy ihan täysin vain tekemiseen, ei stressaa töistä, eikä mieti mitään muuta, Krista jatkaa.

Minna Anisimaa (vas.) ja Krista Kilpinen ovat harrastaneet skräppäystä muutaman vuoden. Pienten lasten äideille skräppäys on omaa askarteluaikaa ilman lapsia. Tällä kertaa mukaan askartelutuokioon mukaan pääsivät poikkeuksellisesti Minnan lapset Matilda ja Oiva.
Minna Anisimaa (vas.) ja Krista Kilpinen ovat harrastaneet skräppäystä muutaman vuoden. Pienten lasten äideille skräppäys on omaa askarteluaikaa ilman lapsia. Tällä kertaa mukaan askartelutuokioon mukaan pääsivät poikkeuksellisesti Minnan lapset Matilda ja Oiva.

Pääasiassa Minna ja Krista skräppäävät lasten valokuvista. Tavoitteena on saada kaikkein tärkeimmät valokuvat kauniisti koristeltuihin albumeihin.

Kristalla meneillään on Edithin vauva-albumin skräppäys. Minna sen sijaan skräppää sivu kerrallaan, melko satunnaisista lasten kuvista. Kun sivuja on kertynyt tarpeeksi, ne kerätään muovitaskulliseen albumiin.

Siihen, miksi skräppäys on suosittua eritoten amerikkalaisten kotiäitien keskuudessa, on lasten muistojen tallentamisen lisäksi myös sen paikkaan sitoutumattomuus. Skräppäystä kun voi harrastaa kotonaan, vaikka lasten mentyä nukkumaan. Kristakin sanoo skräppäävänsä silloin tällöin vauvan päiväunilla.
– Minä taas en saa askarreltua kotona ollenkaan, kun lapset haluavat aina askarrella myös. Siksi käyn skräppäämässä työväenopiston kursseilla, Minna kertoo.

Scrapbooking rantautui 2000-luvun alussa Yhdysvalloista Suomeen. Sieltä tulee myös skräppisivujen yleisin standardikoko 12 x 12 tuumaa, eli noin 30,5 cm x 30,5 cm.
Scrapbooking rantautui 2000-luvun alussa Yhdysvalloista Suomeen. Sieltä tulee myös skräppisivujen yleisin standardikoko 12 x 12 tuumaa, eli noin 30,5 cm x 30,5 cm.

Skräppäys eli scrapbooking

  • Muistoalbumi-, leikekirja-askartelu tai skräppäys on kollaasimaista paperiaskartelua, jossa tehdään koristeltuja valokuva-albumeita.
  • Harrastus on rantautunut 2000-luvulla Yhdysvalloista Suomeen.
  • Skräppisivu on tavallisesti 30 x 30 cm -kokoinen kuviopaperille askarreltu kokonaisuus, jossa on pari valokuvaa, otsikko, koristeita, sekä tekstiä.
  • Skräppisivut kerätään 30 x 30 cm -kokoisiin muovitaskullisiin skräppialbumeihin.
  • Tavanomaisia skräppäyksessä käytettäviä tarvikkeita ovat (30 x 30 cm) kuviolliset skräppipaperit, kirjaintarrat, leimasimet, kuvioleikkurit, tarrat ja paperikukkaset.
  • Koristelluista valokuva-albumeista skräpätyt albumit erottaa niiden runsaampi kuviopapereiden ja koristeiden käyttö. Yleensä skräppisivulla on vain yksi tai kaksi valokuvaa ja tekstiä taas runsaammin kuin valokuva-albumeissa.

Kommentoi