Elämä

ELÄMÄ | Katariina Norontaus |

Mielenterveysomaisella on lupa kielteisiin tunteisiin

Mielenterveyskuntoutujan läheisen asema on usein haastava. Miten käsitellä kielteisiä tunteita ja vaikeita tilanteita? Omaiset kertovat kokemuksistaan.
 

”Välillä olen niin ahdistunut ja uupunut, että haluaisin kuolla, mutta lasten takia on vain jaksettava. Olen heille sekä äiti että isä. – – Välillä toivon, että mieheni olisi kuollut. Niin raskasta tämä on ollut meille kaikille.”

Puoliso

 

”Minkälaista on kaksisuuntaisen läheisen elämä? Se on kriisistä kriisiin poukkoilua, kuin flipperin kuula!”

Puoliso

 

”Kaikki kamalat tunteet: häpeä, tapettu toivonkipinä, tallattu luottamus, inho, viha ja loputon väsymys joka minuutin epävarmuudesta sekä naiseuden romuttaminen ovat minun tunteeni.”

Puoliso

 

Suomi on täynnä mielenterveyskuntoutujien läheisiä.
– Jos noin yhdellä prosentilla suomalaisista on skitsofrenia, noin viidellä prosentilla masennusta, 1–2 prosentilla mielialahäiriöitä ja jokaisella viisi henkilöä, joita tilanne koskettaa, päästään pariin miljoonaan ihmiseen. Tilastojen mukaan 25 prosenttia lapsista asuu perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma, konkretisoi omaistyön koordinaattori Sirpa Madsen Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry:stä.

Mielenterveyskuntoutujan omaisella on suuri riski sairastua myös itse. Jatkuva stressi, arjen pyörittäminen ja huoli tulevasta vaativat veronsa.
– Pitää olla terveesti itsekäs. Kukaan muu ei tiedä, mitä itse kestää ja miltä tuntuu. Täytyy asettaa rajoja, Madsen neuvoo.
 

”Vakava psykiatrinen sairaus ei ole vain potilaan ja lääkärin välinen asia. – – Ymmärrän vaitiolovelvollisuuden, mutta lähiomaisen vakava sairaus on asia, josta on kerrottava lähipiirille sekä etsittävä parasta mahdollista hoitomuotoa.”

Lähiomainen

 

”Mielenterveyspotilas, jolla on pieniä lapsia, olisi pakotettava hoitoon, tai ainakin perhettä olisi kuultava. Käypä hoito -suositus perheen ja läheisten kuulemisesta on yhtä tyhjän kanssa niin kauan kuin yksilönvapaus menee sen yli.”

Puoliso

 

”Monet kerrat soitin hänen lääkärilleen, joka ei voinut ottaa kantaa, koska potilas ei ollut antanut lupaa. Jossain vaiheessa lääkäri kysyi, että josko minullakin on kaksisuuntainen, kun näin hermoilen!”

Puoliso

 

Moni sinnittelee pitkään uupuneena. Omainen saattaa muun muassa kohdata käytännön vaikeuksia läheistään auttaessaan. Jo erilaisten terveys- ja sosiaalialan yhteistyötahojen määrä voi olla pökerryttävä.

Oma lukunsa on vaikeus saada apua ihmiselle, jolla ei ole sairauden tuntoa.
– Toki pitää tietysti ollakin niin, ettei kuka tahansa voi saada ketä tahansa hoitoon, Madsen painottaa.
 

”Kun mieli järkkyy jollakin perheenjäsenistä, koko perhe ’sairastuu’. Tilanne on yllättävä perheenjäsenen persoonan muuttuessa dramaattisesti. Tämä kuluttaa perheen sekä henkisiä että taloudellisia voimavaroja.”

Lähiomainen

 

”Olimme ostaneet talon ja tilit olivat yhteiset ennen kuin sairaus puhkesi. En yksin voinut myydä taloa, en muuttaa tilejä. Ja mies peruutti ainakin kuusi kertaa ajan pankista tai ei tullut paikalle, kun välittäjä tuli.”

Puoliso

 

”Seurauksena hänen sairastumisestaan oli jonkilainen häpeä perheelle ja taloudellinen hätä, sillä isä oli perheen elättäjä. – – Kesätienesteilläni myöhemmin ostin talvivaatteet itselleni, ettei tarvinnut kulkea toisten vanhoissa ja kumisaappaissa pakkastalvena koulutietä.”

Lapsi

 

Läheinen voi joutua painimaan myös yllättävien rahaongelmien kanssa.
– On tullut vastaan joitakin tapauksia, joissa eräänä päivänä puoliso vain huomaa, että toinen on ylivelkaantunut ja jättänyt kaikki laskut maksamatta. Koti on menossa alta ja omatkin luottotiedot menneet, Madsen kuvailee.

– Asian selviäminen on helpotus tekijälle, mutta hirveä järkytys puolisolle, joka ei tiennyt mitään. Tilanteen selvittämisestä kannattaa keskustella rauhassa.

Moni vanhempi rahoittaa säännöllisesti sairastunutta lastaan. Sopiva määrä on tapauskohtainen, mutta oman pärjäämisen kustannuksella ei toista pidä autta.
 

”Kun olin omaisena, äitinä, hyvin ahdistunut ja huolestunut, en olisi jaksanut kuitata tätäkään juttua, koska ihan hengittäminen ja elämän sietäminen vei voimani.”

Vanhempi

 

”Kuinka ollakaan, mies suostui menemään osastolle. Muistan, kun ensimmäisen kerran moneen kuukauteen istuin sohvalle vauva sylissä ja hengitin rauhassa. Kului noin tunti, ja mies ilmestyi kotiin. Oli puhunut itsensä ’terveeksi’. Painajainen jatkui.”

Puoliso

 

”Välillä oli viikonloppu, kun luulin, että on rauhallista, ja lähdimme mökille. Kymmenen minuuttia perillepääsystä hän löi poikaa nyrkillä, otti auton ja lähti. Me jäimme ilman ruokaa ja autoa mökille.”

Puoliso

 

Huomattavasti harvinaisempi uhka mielenterveysomaisille on väkivallan kohteeksi joutuminen. Madsenin mukaan kokemuksia on joillakin heidän asiakkaistaan.
– Väkivalta on ehdoton raja, jonka ylittämistä ei pidä missään tilanteessa sallia. Mitään sairautta ei saa syyttää väkivaltaisuudesta, ihmiset sitä tekevät. Jos kotona on väkivallan uhkaa, on hyvä tehdä etukäteissuunnitelma itsensä ja muiden perheen jäsenten suojelemiseksi. Jos henkilö jää väkivaltaiseen suhteeseen, niin se on ikään kuin luvan antaminen toisen käytökselle.
 

”Vanhempana en heti kertonut isän sairaudesta kavereilleni, mutta tutustuttuani kyllä. En voinut kehua, että minun isäni sitä tai tätä. Hän oli mielisairas.”

Lapsi

 

”Lapseni päätyi sairaalahoitoon ensimmäisen kerran hänen ollessaan 15-vuotias. Siitä alkava häpeä ja itsensä syyllistäminen oli musertavaa, en kertonut edes läheisilleni vuosiin mitään. Syyllisyys seuraa edelleen, ei toki enää päivittäin.”

Vanhempi

 

”Häpeästä en oikein tiedä mitään. – – Minähän olen täysin terve. En tarvitse sääliä, eikä minulla ole mitään hävettävää.”

Puoliso

 

Syyllisyyden tunne kuuluu monilla osaksi surutyötä muistuttavaa omaisen prosessia.
– Etenkin vanhempi usein miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tapahtuneet asiat pitää hyväksyä ja antaa itselle anteeksi. Jokainen varmasti toimii parhaansa mukaan.

Moni kokee myös häpeää tilanteesta. Psykiatrisiin häiriöihin ei suhtauduta vieläkään luontevasti, tavallisena sairautena.
– Toivomme, että mielenterveysongelmista tulisi yhtä helposti puhuttava asia kuin siitä, jos on jalka poikki tai syöpä.

Myös kielteisistä tunteista puhuminen koetaan usein tabuksi. Kielteisiä tunteita on kuitenkin lupa kokea.
 

”Mitä olen oppinut näillä vuosilla? – – Kerää henkistä voimaa silloin kun mitään pahempaa kriisiä ei ole menossa. – – Omaa aikaa on raivattava, vaikka kumppani kuolisi siihen paikkaan. Siis hakeudu terveiden pariin, esimerkiksi harrastusten kautta.”

Puoliso

 

”Ongelma ei ole mitenkään poistunut, vaikkakin diagnoosit matkan varrella muuttuneet. Opettelemme vain elämään tällaisen tietynlaisen ominaisuuden kanssa. Sairautta kukaan ei ole valinnut elämäntavakseen.”

Vanhempi

 

”Pelko lapseni menetyksestä on kattavin tunne. Uskon kuitenkin lapseni toipuvan niin, että hänenkin elämänsä helpottuisi.”

Vanhempi

 

Omasta jaksamisesta ja kyvystä pysyä sairastuneen läheisen tukena voi pitää harkitusti huolta. Esimerkiksi työ tai opiskelu ovat hyviä keinoja tuulettaa ajatuksia.

Moni saa apua luonnosta tai luovista harrastuksista. Vertaistuki ja puhuminen joko perheen kesken tai ulkopuoliselle ovat myös tärkeitä jaksamisen työkaluja.
– Ammattilaiselle voi puhua mitä vain, ilman että tarvitsee pelätä rasittavansa läheisiään, Sirpa Madsen sanoo.
 

Lainaukset ovat peräisin FinFamin kautta tavoitettujen mielenterveysomaisten tätä juttua varten kirjoittamista teksteistä. Lisätietoa mielenterveysomaisten vertaistuesta Turun alueella saa Varsinais-Suomen FinFamin verkkosivuilta, puhelimitse 044 793 0582 arkisin klo 10–14 tai sähköpostilla omtls@vsfinfami.fi.

Kommentoi