Elämä

ELÄMÄ | Lauri Seppälä |

Lapsettomana onnellisempi?

Vapaaehtoisesti lapseton on saanut kuulla, ettei tiedä todellisesta rakkaudesta mitään. Kolme naista kertoo päätöksensä taustoista ja vastaanotosta.

Alhainen syntyvyys huolestuttaa Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa. Lapsia syntyy Suomessa nykyisin keskimäärin 1,57 naista kohti, ennätyksellisen vähän. Vuodesta 1969 lähtien syntyvyys on ollut alle väestön uusiutumistason.

Lähes kaikissa maissa ja kulttuureissa lasten hankkiminen nähdään yhtenä ihmisenä olemisen ykköstehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys.

Monet tutkimukset kuitenkin kertovat, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Lapsimäärän kasvaessa onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi.

Pohjoismaissa miehet ja naiset kokevat ”onnellisuuspiikin” saatuaan lapsen, mutta onnen hehku on vain väliaikainen, kerrotaan lastensaannin vaikutusta hyvinvointiin käsittelevässä tutkimusartikkelissa, joka julkaistiin vuonna 2014 Kelan Eurooppalaiset elinolot -katsauksessa (PDF).

”Moderneissa länsimaissa yksilöt suunnittelevat lasten saantia melko perusteellisesti.”

Tärkein ja ylivoimaisesti haasteellisin vanhemmuuden ja onnellisuuden tutkimuksen ongelmista on, että lasten saanti ei ole sattumanvaraista, kertoo erikoistutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta.
– Moderneissa länsimaissa yksilöt suunnittelevat lasten saantia melko perusteellisesti, ja lapsen saamisen vaikutuksia omassa elämässä koskevat arviot vaikuttavat siihen, halutaanko lapsia saada ja mihin elämänvaiheeseen lasten tulo halutaan ajoittaa.
– Valtaosa pyrkii saamaan sen lapsimäärän, jonka katsoo tyydyttävän itseään parhaiten ja pyrkii välttämään lisälapsen saamista, jos sen arvellaan vaikuttavan omaan elämään kielteisesti.

Tutkimusten havainto siitä, että kahden lapsen vanhemmat ovat joko onnellisempia tai onnettomampia kuin yhden lapsen vanhemmat, ei kerro välttämättä mitään siitä, miten toisen lapsen saaminen vaikuttaisi yhden lapsen vanhempiin.

Varsinkin nuorilla vanhemmilla erilaisten kuormittavien tekijöiden merkitys kasvaa lasten tulon myötä.
– Taloudelliset ja toimeentulon haasteet, parisuhteen haasteet ja oma jaksaminen verottavat todennäköisesti onnellisuutta, Miettinen toteaa.

Mikä vie vauvahalut? Vapaaehtoisesti lapsettomat kertovat

Mitkä asiat ovat vaikuttaneet valintaasi olla lapseton, ja missä vaiheessa elämääsi teit päätöksen?

– En ole koskaan mieltänyt itseäni niin sanotusti lapsirakkaaksi ihmiseksi, eikä haaveisiini ole kuulunut lapset taikka perhe-elämä. Ensimmäisen päätöksen lapsettomuudestani tein noin 25-vuotiaana. Toisen kerran jouduin miettimään asiaa täytettyäni 30-vuotta, jolloin olin lain mukaan oikeutettu sterilisaatioon. Operaatiostani on kohta viisi vuotta, enkä ole katunut hetkeäkään.

– Lapsettomuuteni syyksi on noussut myös näin jälkikäteen erittäin vahvasti ekologiset syyt. Maailma on ylikansoitettu, ja suomalaiset kuluttavat jo alkuvuodesta maailman uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Lisääntymättä jättäminen on siis minulle myös suurin ekoteko, mitä yksittäinen ihminen voi henkilökohtaisessa elämässään tehdä.

Soile Rajamäki, 36, Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n puheenjohtaja

 
 

– Ensin tunsin, ettei juuri nyt ole ”oikea aika” hankkia lapsia. Kun lasten hankkimisen pystyi sijoittamaan epämääräiseen tulevaisuuteen, niin se oli sitä kautta turvallinen puheenaihe. En ollut silloin vielä oikein edes itselleni myöntänyt, etten halua lapsia laisinkaan. Tietoisen päätöksen tein vasta joskus 25–28-vuotiaana, kun aloin aktiivisesti etsiä tietoa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

– En halua, että toinen ihminen olisi minusta vuosikausia riippuvainen. En halua elää 18 vuotta jonkun toisen elämää, kunnes taas pääsisin käsiksi omaani. Haluan nauttia elämästäni nyt, kun olen omaa aikaa arvostava aikuinen ja minulla on varaa sijoittaa itseeni ja matkusteluun.

Kati Saari, 32

 
 

– Ympärilläni ei koskaan ole ollut pienempiä lapsia, joita esimerkiksi olisi tarvinnut hoitaa tai katsoa perään. En tiedä yhtään, koska olisin asian päättänyt. Olen kai kasvanut ajatukseen, koskaan en ole edes kokenut vauvakuumetta. Nuorempana suhteet eivät olleet kovinkaan pysyväistä laatua, joten ajatus ei ollut edes ajankohtainen pohdittavaksi tosissaan. Oletetun vahingon satuttua tuli kyllä hoidettua pikimmiten asia alta pois.

– Kun sitten tapasin nykyisen avomieheni ja kävimme keskustelun lapsista, hän totesi, ettei halua. Mieletön lottovoitto! Kun muutimme yhteen, pohdin, että mitä jos mies muuttaakin mielensä. Lapsikeskustelu käytiin uudelleen, ja silloin kävi selväksi, ettei lapsia tälle pariskunnalle tule.

– En näe asiassa mitään positiivisia puolia. Raskausaika ja pahoinvointi. Ajatus synnytyksestä ja varsinkin alateitse herättää niin pelkoa, inhoa kuin kipupelkoakin. Se kaikki erite. Sitä rääkymistä, parkumista, raivoamista, sotkemista. Oman elämän menetys.

Nainen, 33

 
 

Millaisiin ennakkoluuloihin olet törmännyt lapsettomuutesi vuoksi, ja onko tilanne kehittynyt mielestäsi parempaan suuntaan?

– Olen saanut kuulla useaan otteeseen, etten tiedä todellisesta rakkaudesta mitään, ellen hanki lapsia. Kuulemma tulen myös jossain vaiheessa katumaan päätöstäni. Koska minulla ei ole lapsia, minun ajatellaan olevan joko kylmä ja itsekäs, taikka sitten viettävän täysin holtitonta bile-elämää 24/7.

– Työelämässä lapsettomuutta voidaan käyttää ikävällä tavalla hyväksi: lapsettomat sivuutetaan lomatoiveissa, ja heitä voidaan kuormittaa kohtuuttomasti ylitöillä.

– Tilanne on toki aavistuksen parantunut, koska asiaa on viime vuosien aikana käsitelty ihan kiitettävästi eri medioissa ja esimerkiksi Väestöliitto on vihdoinkin ottanut vuosittaisessa perhebarometrissään huomioon myös meidän velat. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, asenteet kun ovat tiukassa ja se perhe-elämä edelleen vahva normi.

Soile Rajamäki

 
 

– Lapsettomana on saanut kuulla sen kaiken, mihin moni muukin vapaaehtoisesti lapseton on törmännyt: Etkö ole löytänyt sopivaa miestä? Eikö hommat toimi? Onko miehessä jotakin vikaa? Eikö jo olisi aika? Entä biologinen kello? Eikö pian jo ala tehdä mieli kuulla jonkun kutsuvan sinua äidiksi?

– Moni ihminen tuntee oikeudekseen kysellä ja arvostella vapaaehtoisesti lapsettoman hedelmällisyyttä, seksuaalisuutta ja ylipäätään seksielämää vain siksi, ettei lapsia ole pyörähtänyt maailmaan tiettyyn ikään mennessä.

– Nykyään kuitenkin ymmärrys vapaaehtoisesti lapsettomaan ihmiseen on mielestäni kohentunut huimasti. Ei ole enää tabu, ettei joku halua lapsia eikä olla äiti tai isä.

Kati Saari, 32

 
 

– Kyllä se kysymys kuuluu aina suureksi osaksi keskustelua, kun tapaa uusia ihmisiä. ”Ja lapsia oliko, montako?” Vanhemman väestön keskuudessa on aika tiukassa, nuorempi polvi on kyllä suvaitsevampaa ja ymmärtäväisempää.

– Eräs ystäväni, joka on viimeisen päälle äitihahmo ja hänellä kaksi lasta onkin, reagoi melko hämmentyneesti, kun asia tuli puheeksi muutama vuosi sitten. Muuten on ystäväpiirissä suhtautuminen ollut ihan myönteinen. Jopa kummilasten äideillä. He ovat kyllä tienneet, kenet ovat kummiksi pyytäneet.

– Työkaveri on tivannut, että miten joku voi olla hankkimatta. Kuka sitten hoitaa, kun on vanha? Nykyaikana ei siihen mielestäni voi enää vedota.

– Isäni reagoi tyylilleen uskollisesti olemalla hiljaa. Välimme ovat edelleen yhtä lämpimät ja läheiset kuin ennen kertomaani. Ei ole hänen vaimonsakaan vihjaillut enää entiseen malliin.

Nainen, 33

 
 

Onko vastaan tullut tilanteita, joissa korostuu onnellisuuden tunne lapsettomuudesta?

– Tässä juuri parhaillaan vietän kesälomaani Lapissa, ja olen ehtinyt mielessäni jo pariinkin otteeseen kiitellä lapsettomuuttani. Pystyn päättämään reissuistani ja muista vapaa-ajan harrastuksistani ihanan vaivattomasti ja välillä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Olen sataprosenttisesti läsnä eri tilanteissa, kun minun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäni.

– Arjessani nautin hiljaisuudesta, järjestyksestä sekä asioiden vaivattomuudesta. Lapsiperhearki näyttäytyy minulle näiden asioiden täydellisenä vastakohtana.

Soile Rajamäki

 
 

– Kyllä. Kun kuuntelen lapsiperheiden vanhempien ajankäytön sumplimista: ”En voi silloin, kun tyttärellä on balettitunti. Enkä silloinkaan, koska poika pitää viedä sählyharkkoihin.” Myös silloin, kun lueskelen Facebookista, kuinka sukulaisten tai ystävien lapset kierrättävät kausiflunssaa, vatsapöpöjä ja muuta mukavaa koko perheen päästä päähän.

– Varsinkin, kun pukeudumme mieheni kanssa hyvin ja lähdemme viettämään treffi-iltaa ulos, osaan arvostaa sitä, että meillä on aikaa toisillemme. Puheenaiheet eivät rajoitu lasten vointiin tai harrastuksiin, vaan meillä on jaksamista ja mielenkiintoa jutustella sekä kotia ja harrastuksia koskevista aiheista että maanlaajuisista uutisista.

Kati Saari

 
 

– Olen tyytyväinen lapsettomuudestani lähes joka päivä. Olen tehdastöissä, ja työmatkani on pitkähkö, joten päivälle kertyy mittaa. Siinä ei montaa tuntia vapaa-aikaa jää. Upeutta, kun voi rojahtaa sohvalle työpäivän jälkeen ja vaikka jäädä siihen, jos siltä tuntuu.

– Vastuu itsestä, ei muista. Olen siis itsekäs ja turhamainen, koska pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Itsekäs, koska voin siirtää hoidettavat asiat tuonnemmaksi, jos siltä tuntuu. Itsekäs, koska saan käyttää rahani pääasiassa itseeni, eikä lapseen.

Nainen, 33

 
 

Kommentteja on tiivistetty ja muokattu tekstin selkeyttämiseksi.

Kommentoi