Asennetta & asusteita

BLOGIT | Asennetta & asusteita

Miksi onnellisuus pitäisi salata?

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muutamia sananlaskuja, joita en voi ymmärtää. Oman ajatusmaailmani pahimpia hiertäjiä ovat: ”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” tai ”kel onni on, se onnen kätkeköön”. Minkä ihmeen takia ei onnesta saisi iloita tai menestykseen pyrkiä?

Olen ihan viime aikoina kohdannut onnen kätkemistä usealta eri suunnalta, oma sydämeni mukaan lukien. Esimerkkeinä uuden työpaikan tai opiskelupaikan vahvistus, ei uskalleta juhlia ennen kuin on ihan varmaa, että paikka on saatu, vaikka kaikki menikin hyvin. Vauvan odotus, ei iloita ennen kuin pieni ihminen on kunnolla aluillaan tai varmasti turvassa. Ja senkin jälkeen on vielä kaikki riskit ja murheet. Oman yrityksen menestys, otetaan nyt vaan ihan matalalla profiililla ja hiljaa, ettei kukaan kadehdi tai onni käänny. Uusi ihmissuhde, tekee mieli poksahtaa onnesta, mutta ei sitä uskalla, kun voihan kaapista vielä tulla joku luuranko.

Ei sen näin pitäisi mennä!

Kukaan ei ota meiltä pois onnen hetkiämme ja niitä päiviä, kun tuntuu hyvältä. Ei kukaan muu, kuin oma mielemme!

Ruusunpunaista tai tyyntä hetkeä ei pidä kätkeä, vaan nostaa kädet voittaja asentoon ja riemuita. Sillä energialla kestää paremmin pettymyksetkin. (kuvat T.Alanen-Brandt)

Ennen uuden työpaikan vahvistusta voi ihan hyvin olla onnellinen siitä, että on päässyt haastatteluissa pitkälle. Opiskelupaikan pääsykokeisiin lukenut, on rutistanut itsestään kurinalaisuutta ja harjoittanut peppulihaksiaan istumalla ja perehtymällä aiheeseen sinnikkäästi, kyllä siitä saa iloita.

Kauan haaveena ollut mini-muru ja kuukautiset myöhässä, mikä kuplivan jännittynyt olo (ja pelokas, ellei sitä tunnetta ota hallintaan).

Ne päivät, kun tuntuu onnelliselta, ovat tärkeitä ja antavat voimaa ja auttavat kestämään mahdollista menetystä ja ehkäisevät katkeroitumista. Ei niitä ota ketään pois. Se, että on onnellinen silloin, kun siihen on pienikin aihe, lisää elämässämme onnen kokonaismäärää.

Menetyksiä ja pettymyksiä tulee, osa isoja, osa pieniä, se kuuluu kuvioon, mutta jos ei silloinkaan, kun onni vielä on läsnä ja mahdollinen, siihen tartuta, koska pelätään menetystä tai kateutta, jää onnen tuntemisen ilo puolitiehen.

Onni näkyy ulospäin. Se saa näkyä! Sen kuuluu näkyä! Se on kaunista ja piristävää! Se jää mieleen! Ne, jotka sitä arvostelevat, ovat menettämässä pelin ja luisumassa kohti kärttyistä katkeruutta, ylimielisine katseineen ja alaspäin kääntyvine suunpielineen. Se on vanhanaikaisten sananlaskujen pölyttyvää kalmistoa.

Ajatusmaailmoja ja elämänkatsomuksia on monenlaisia, mutta kannustan kurkottamaan kuuseen ja iloitsemaan epävarmoistakin onnellisuuksista!

Kommentoi