Ammattina eläkeläinen

BLOGIT | Ammattina eläkeläinen

Vapaaehtoistyö, koskeeko se minua?

Olen jo vuosien ajan miettinyt, onko minusta vapaaehtoistyöhön? Aika vain ei ole mielestäni riittänyt tällaiseen vapaa-ajan viettoon. Niinkö arvelet sinäkin? Mutta nyt huomaankin, että tämä maailmanmeno tarvitsee vapaaehtoisia.

Meitä eläkeläisiä on niin paljon, että Suomen talous uhkaa kaatua meille maksettaviin kansaneläkkeisiin ja sosiaaliturvaan. Nyt meitä on päätetty säilyttää kotona neljän seinän sisällä. Varsinkin niitä vanhuksia, jotka eivät jaksa liikkua kuntonsa vuoksi ja joilla ei ole ympärillään tukiverkkoa. Tai joiden tukiverkko asuu kaukana, käy töissä tai on muuten vain unohtanut vanhempansa.

Eikö osa näistä vanhuksista ole hankkinut Suomelle itsenäisyyden ja pitänyt huolta vanhemmistaan ja toisistaankin. Niinkö on?

Helsinki lupaa kuunnella vanhuksiaan. Tarkoittaako tämä mitään?

Nyt päätinkin, että alan tutkimaan vapaaehtoistyötä, että saan rohkeutta ja osaan toimia tämänkaltaisessa avustustehtävässä. Onneksi itselläni jalat vielä toimivat suhteellisen hyvin, ja auttavat kädetkin löytyvät. Muistiparkakin reagoi niin, että ajan kanssa löydän annetut osoitteet, vaikka joskus se teettää ylimääräistä työtä.

Turkkarista osui silmääni ilmoitus, jossa etsittiin vapaaehtoisia vanhustyöhön. Sillä kertaa en muistanut osallistua. Sitten törmäsin henkilöön, joka oli osallistunut aikaisemmin vapaaehtoiskurssille Diakoniakeskus Vilkussa ja kertoi, että kohta alkaa taas uusi kurssi, johon voi ilmoittautua.

Nyt minulla oli tunne, että voin osallistua, ja soitin kurssista vastaavalle henkilölle. Meitä oli jotain kymmenkunta asiasta kiinnostunutta. Kurssi pidettiin neljä kertaa iltaisin. Siellä käytiin läpi eri alueita, joihin voi osallistua kiinnostuksensa mukaan.

Työmuotoja vanhusten auttamiseksi on erilaisia vanhuksen tarpeen ja kohteen mukaan: ystäväpalvelu, terveyskeskuksissa käynnit, kaupassakäynnit, kulttuurikäynnit, tietokoneohjaus, esimerkiksi yhteislaulun tapaisten ohjelmien järjestäminen vanhustentaloihin ja mahdollisesti itse esiintyminen, askartelut, ulkoileminen, kokkityöt, kahvitus, leipominen jne. erilaisissa kokoontumispisteissä.

Näistä kaikista saa tietoa netistä Suurella sydämellä -palvelusta ja ottamalla yhteyttä diakoniakeskus Vilkkuun. Tämä oli minun tieni tutustua vapaaehtoistyöhön.

Turun kaupungin verkkosivuilla on lisätietoa ja linkkejä eteenpäin. Kun tunnet tarvetta auttaa omia tai ihan vieraita läheisiä, tästä voit aloittaa.

Minäkin tarvitsisin apua. Kiitos avustasi!
Minäkin tarvitsisin apua. Kiitos avustasi!

Jos annat tai teet jotain toiselle, niin sinäkin saat samalla mitalla hyvää mieltä itsellesi. Tämä työ on palkitsevaa.

Mitä vapaaehtoistyö on?

”Vapaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta ja joka tehdään ilman palkkaa. Vapaaehtoistyö voi pitää sisällään hyvin erilaisia tehtäviä, mutta tärkeintä on lähimmäisen auttaminen ja ilahduttaminen.”

Lainattu teksti on Turku-Kaarina: Suurella Sydämellä -sivulta. Vapaaehtoiset ja avustettavat ovat tapaturmavakuutettuja avustusmatkalla, jos jotain onnetonta  tapahtuu. Se on todella hyvä turva.

Kokeileminen

Kokeilin vapaaehtoiskonkarin kanssa, miten toimitaan, kun mennään vanhuksen kanssa terveyskeskukseen, Tuntui ihan turvalliselta mennä eka kertaa ihan tuntematttoman ihmisen kotiin ja hakea sieltä henkilö taksiin ja edelleen terveyskeskukseen.

Odottelimme kahviossa n. 45 min, eli sen ajan, kun henkilö oli toimenpiteessä. Siinä ehdin haastatella tätä kokenutta avustajaa, ja hänen neuvonsa tuntuivat eritttäin hyviltä. Jatkoimme avustettavamme kanssa taksilla kotiin.

Kotonani mietin myöhemmin, onko minusta todella tähän toimintamuotoon. Minulle soitettiin kotiin avustajavälityksestä ja kysyttiin, olinko valmis samanlaiseen keikkaan. Ja kuulin itseni sanovan, että tämä sopii minulle hyvin.

Minulle annettiin tarkat tiedot avustettavastani ja aikataululsta. Kodinhoitaja oli jo tilannut taksin, ja niin minun ei tarvinnut sitä tehdä. Ja se oli se ensimmäinen kerta, kun olin yksin pähkäilemässä, miten toimitaan. Kaikki meni mielestäni hyvin, ja siitä tämä toimintamuoto kohdaltani on alkanut.

Voin ottaa tehtäviä vastaan tai kieltäytyä niistä omien mahdollisuuksieni mukaan. Tällainen käytäntö tuntuu minusta ihan hyvältä järjestelyltä. Kuten aikaisemmin kerroin, vanhusten avuksi tarvitaan monenlaisia avustajia.

Minun haaveeni on tämä näkymä. Kyllä haluan auttaa vapaaehtoistoiminnassa.
Minun haaveeni on tämä näkymä. Kyllä haluan auttaa vapaaehtoistoiminnassa.

Kyllä täytyy sanoa ihan vilpittömästi, että arvostan todella paljon kotihoitajia. Heiltä vaaditaan todella henkistä kanttia.

Heillä on todella suuri vastuu, kun käynnin kesto on n. 10 – 15 min/per vanhus. Miten he jaksavat henkisesti jättää ne huonokuntoiset vanhukset, toiset itkemään yksinäisyyttään, toiset aliravittuina, toiset jo niin apaattisina? Tämä tuntuu ihan kauhealta ihmisrääkkäykkseltä.

Tähänkö päättäjämme, vaaleilla valitut, hyvää palkkaa nauttivat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut, ovat lainsäädännöllä meidät kaikki ajaneet? Hekin vanhenevat, mutta heillä on ilmeisesti enemmän rahaa, jonka me maksamme heille isoina palkkoina ja mahdottomina luontaisetuina. Miksi heidän etujaan ja tätä byrokratiaa ei karsita? Tuntuu, että eläimiäkin suojellaan paljon paremmin lainsäädännön avulla. Joka kohtelee huonosti eläintä, on oikeudellisesti vastuussa siitä. Huh heijaa!

Sydämesi tyhjä huone, Teemu Roivainen ja Saara Aalto (video) täyttävät sen laulullaan. Täytetään mekin se tyhjä huone myös toisia lähimmäisiä muistamalla ja auttamalla.

Vaalit ovat tulossa, joten meidän eläkeläisten on nyt syytä katsoa tarkkaan, mitä ja ketä äänestetään. Meitähän on niin hirvittävän paljon, ja äänioikeutta ei ole hoksattu ottaa vielä pois.

Vaaliuurnille jokainen Iikka ja Irja  pääsevät vaikka avustajan auttamana. Sovitaanko näin?

Vapaaehtoisia avustajia nyt tarvitaan! Olen päättänyt olla yksi heistä. Ole sinäkin!

Kommentoi