Tasapainoillen

BLOGIT | Tasapainoillen

Myötätuntoko uusi itsetunto?

Tänään googlasin ”hyvä itsetunto”. Jo ensimmäisen sivun hakutulokset ehtivät kehua hyvän itsetunnon tuovan varmuutta työelämään, ystävyyssuhteisiin ja perheeseen, luovan turvallisuudentunnetta ja ennen kaikkea tekevän ihmisestä onnellisen. Hyvä itsetunto taitaakin olla yksi nykyihmisen psyykkisen hyvinvoinnin peruspilareista. Mutta mitä sanookaan tutkimus?

Päädyin googlailemaan, sillä muistelin positiivisen psykologian kurssilla lukemaani kirjoitusta siitä, miten uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että on terveempää suhtautua itseensä myötätuntoisesti (englanniksi kyvystä käytetään termiä ”self-compassion”) kuin kokea hyvää itsetuntoa. Tämä johtuu siitä, että myötätunnolla ei ole itsetunnon haittavaikutuksia kuten narsismia. Sitä paitsi myötätunto ei johda länsimaalaisille tyypilliseen tarpeeseen pitää itseään muita parempana, mikä aiheuttaa ihmistenkeskeistä etäisyyttä ja vähentää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kirjoituksen esittelemän määritelmän mukaan kykyyn tuntea myötätuntoa itseään kohtaan tarvitaan kolme komponenttia: 1) ystävällisyys itseään kohtaan, 2) käsitys inhimillisyydestä ja 3) mindfulness (suomeksi puhutaan usein ”hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta”). Ensimmäisellä komponentilla tarkoitetaan sitä, että ei aina tuomitse itseään ja ole kriittinen itseään kohtaan. Käsityksellä inhimillisyydestä viitataan ymmärrykseen siitä, että kukaan ei ole täydellinen, ja että kaikki tekevät virheitä. Mindfulnessilla pyritään vuorostaan tiedostamaan nykyhetki vähättelemättä tai paisuttelematta vikojaan.

Tutkimukset, jotka kirjoitus esittelee, ovat osoittaneet myötätunnon kokemisen itseään kohtaan lisäävän omanarvontunnetta pitkä-aikaisemmin kuin hyvä itsetunto. Lisäksi tapa tarkastella itseään myötätuntoisesti suojelee tutkimusten mukaan vihalta, ahdasmielisyydeltä ja tarpeelta verrata itseään toisiin. Se myös ehkäisee tekemisiensä märehtimistä (”self-rumination”).

Tällaista tulosta tällä kertaa! Kirjoitus herätti mielenkiintoni, sillä minusta itsetuntoinnostus kaipaa kyseenalaistamista. Mikä on teidän mielipiteenne? Olemmeko me länsimaalaiset menneet liiallisuuksiin hyvän itsetunnon tavoittelemisessamme?

Terveiset positiivinen psykologia –kurssimme vetäjälle Åselle: KIITOS loistavista luennoista!

Vielä vähän narsismia eikun anteeksi narsisseja.
Vielä vähän narsismia eikun anteeksi narsisseja.

Lähde:
Neff, K. D. (2009). The role of self-compassion in development: A healthier way to relate to oneself. Human Development, 52(4), 211-214. doi:http://dx.doi.org/10.1159/000215071

Kuvat: Stefania Fält

Kommentoi