Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Tippa kuivunutta verta

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Jyrki Korkeila

 

”Kuivaverianalyysillä saat tietoosi veresi puhtausasteen.”

”Analyysi paljastaa veresi tulehdustilan, epätasapainotilat ja kehosi mahdolliset toimintahäiriöt.

”Kuivaverianalyysin avulla pystyt seuraamaan omaa kehosi terveydentilaa ja vaikuttamaan ja reagoimaan siihen ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti.”

Tällaisilla virkkeillä mainostetaan analyysiä, jossa tippa sormenpäästä otettua verta annetaan kuivua lasilevylle ja sitä tutkaillaan mikroskoopilla. Mittausta mainostetaan ”Sydänkohtauksen saaneen sarjayrittäjän herätteenäja ”MM-suunnistajan kiinnostumisella”.

Analyysin väitetään paikallistavan kehon puutostiloja, esimerkiksi magnesium- ja kalsiumpuutoksen sekä muita ongelmia kuten vatsanalueen ongelmat sekä lisämunuaisen stressitilan.

Analyysin myyjien mukaan se on tarkoitettu ”kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat vaikuttaa siihen mutta erityisesti yrittäjille oman työkyvyn ja terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, urheilijoille suorituskyvyn parantamiseen, kehon palautumiseen ja puutostiloihin, laihduttajille kehon happamuuden ja aineenvaihdunnan korjaamiseen ja vanhuksille elämänlaadun parantamiseen, unihäiriöiden, stressin ja unen laadun hallintaan ravitsemuksen sekä kehon kuuntelun avulla sekä jännitystiloihin ja myös masentuneille ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymiseen.”

Lista on hengästyttävä. Lopulta kuitenkin mainitaan, että kuivaverianalyysi kuuluu täydentävien hoitomuotojen piiriin.

Mistä on kysymys?

Testin nimi kuvaa myös analyysiä: Sormenpäästä otetun veritipan annetaan kuivua lasilevylle. Tätä kuivunutta tippaa mikroskoopilla analysoimalla sitten tehdään erilaisia päätelmiä ja annetaan hoito-ohjeita.

On hyvä erottaa tämä testi toisesta samannimisestä testistä, jossa paperiin imeytetystä veripisarasta mitataan esimerkiksi rasvahappoja laboratoriomenetelmillä. Tässä kuivaveritestissä verestä ei mitata mitään.

Kuivaverianalyysissä määritetään veren ”puhtaus” (0 – 100 %) sekä veressä havaittavat ”kuivaveripiirteet”. Keskeinen tulos on siis veren ”puhtausaste” ja tämän väitetään ilmaisevan kehon puutostiloja. Alhainen puhtausaste merkitsee tulehdustilaa ja alttiutta sairauksille. Testin perusteella sitten annetaan ohjeita siitä, millä tavalla veren puhtausastetta voidaan parantaa. Hinta on 75 euroa.

Normaalin veren väitetään kuivuvan pelkästään tasaisesti. Jos kuivuminen on epätasaista, veressä sanotaan olevan ylimääräisiä ”kuona-aineita”.

Markkinoija väittää mm: ”Kuivaverianalyysissähän keskeisin hyöty on se, että tulehdustilat saadaan aiemmin tarkastelun alle ja siten voi johtaa aiempaan diagnoosiin jne. kuin mitä nykyinen terveydenhuolto tarjoaa. Esimerkkinä vaikka rintasyövän havainnointi. Kuivaveritestissä voidaan paikallistaa, että veri on tulehdustilassa vaikka diagnoosia ei olisikaan vielä terveydenhuollosta saatu.”

Mitä tutkittu tieto kertoo kuivaverianalyysistä?

Kuivaverikoe sai alkunsa pyrkimyksenä luoda nopeampi menetelmä Laskon (tunnetaan myös nimellä senkka) mittaamiseen. Ensimmäinen julkaisu on vuodelta 1939. Joitakin muita tutkimuksia on tehty 40- ja 50-luvuilla.

Tällä vuosituhannella ainoa tiedossani oleva tätä testiä selvittänyt tieteellinen julkaisu on Kimmo Aarnin vuonna 2014 tehty Liikuntafysiologian pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopistossa. Siinä kuivaveren analyysin liittyviä muuttujia on verrattu Lasko-testiin. En perehtynyt gradun muihin yksityiskohtiin sen enempää vaan hain esiin kyseisten mittausten tulokset.

Mittauksen toistettavuutta oli analysoitu gradussa. Alla olevassa kuvaajassa näkyy pistejoukkona hajonta, kun mittaus tehdään kahteen kertaan. Vaikka korrelaatio on selvä, on hajonta merkittävää. Jos ensimmäinen mittaus on esim 15%, toinen mittaustulos voi olla mitä vain 10% ja 20% välillä. Kuivaverimittaajan sivuilla on lisäksi vastaava jakaumakuva, mutta sitä ei ole julkaistu missään muualla, eikä sitä voi tarkemmin analysoida.

Toinen keskeinen mitattu asia oli kuivaveren valkoisten alueiden määrän korrelaatio Lasko-testiin. Havaittu korrelaatio ja jakauma on esitetty alla olevassa kuvassa. Kuten kuvasta voi havaita, jonkinlainen korrelaatio (0.47) on havaittavissa mutta hajonta on valtavaa. Kuvasta voi havaita, että Laskon ollessa lähellä nollaa, voi valkoisten alueiden määrä vaihdella 10%:sta 22%:iin. Kääntäen veren puhtausaste voi siis vaihdella 78%-90% vaikka Lasko on käytännössä nolla.

Kun vertaamme Laskon normaalin vaihtelualueen lukuja kuivaveren puhtausasteeseen, testin epäluotettavuus tulee selvästi esiin. Esimerkiksi terveillä 50-59 vuotiailla normaali Laskoarvo on miehillä alle 25 mm/h ja naisilla alle 30 mm/h. Tämän normaalin Laskoalueen sisällä kuivaveren valkoisten alueiden osuus voi vaihdella 10% ja 25% välillä ja siten puhtausaste 75% ja 90% välillä.

Iäkkäämmillä tilanne on vielä hankalampi, sillä normaali Laskon yläraja on korkeampi, joten käytännössä vain poikkeustilanteissa kuivaveren puhtausaste kertoo Laskon tasosta mitään. Lasko nousee normaalistikin iän mukana ja sen vuoksi myös veren ”puhtausastekin huononee” kuivaveritestissä vaikka tulkinta pysyy samana iästä riippumatta.

Tutkimuksessa mittauspisteitä oli vain 50 kpl. Näin pienellä otannalla koko tutkimuksen luotettavuus voidaan kyseenalaistaa. Normaalisti laboratoriotestit validoidaan suurella määrällä (satoja tai tuhansia) mittauksia ja niiden perusteella luodaan ns. viitearvot, joiden välissä mittaustuloksen tulisi olla terveillä. Tuotetun kuvaajan perustella voi arvioida, että kahta korkeinta arvoa lukuunottamatta kaikki arvot ovat oikeasti normaalialueella. Normaalialueen sisällä olevalla vaihtelulla ei ole merkitystä.

Tämän analyysin perusteella kuivaveritesti on epäluotettava mittaus, jonka yhteys oikeaan Lasko-mittaukseen on vain viitteellinen.

Mitä Lasko kertoo?

Kokonaan toinen asia on se, mitä edes mitatun Laskon avulla voidaan päätellä? Lasko oli aikanaan laajasti käytössä lääketieteessä mutta parempien ja tarkempien mittausten, kuten CRP:n tullessa käyttöön, se on suurelta osin syrjäytynyt. Sitä käytetään lähinnä reumaattisten sairauksien aktiivisuuden seurannassa ja toisinaan myös muun diagnostiikan lisänä.

Lasko tarkoittaa yksinkertaisesti sitä millimetrimäärää, kuinka paljon punasolumassa laskeutuu koeputkessa tunnin odotuksen aikana (Laskon normaaliarvot ovat kirjoituksen lopussa). Siten ei ole mitenkään yllättävää, että Lasko ja verisolujen kokkaroituminen pisaran kuivuessa hieman korreloivat. Siihen tarkoitukseenhan pisaratestiä aikanaan kehitettiinkin mutta se ei saavuttanut laajempaa käyttöä lääketieteessä. Edellä kuvatun analyysin perusteella tämä ei ole yllättävää.

Jos varsinainen Lasko olisi hyvä mittaus kuivaverimittauksessa väitettyihin asioihin, se olisi laajassa käytössä, koska testi on halpa, helppo ja nopea. Kannattaa kysyä, miksi se ei enää ole?

Kuivaverinäytteiden villi tulkinta

Ellei kysymyksessä olisi vakavissaan tehtävästä liiketoiminnasta, kuivaveren lisäanalyysit voisi kuitata hymähtämällä.

Oheisella tulkintalomakkeella on esitetty asioita, joita väitetään voitavan arvioida kuivunutta veritippaa katselemalla. Listassa mainitaan mm. kilpirauhasen toiminta, magnesiumin ja kalsiumin puutos, verenpaine, kolesteroli, lymfajärjestelmä, allergiat, lisämunuaisen stressi ja parasiitit, puhumattakaan tulehdustiloista.

Mistään näistä ei ole vähäisintäkään näyttöä ja ne ovat todellisuudessa mahdottomia kohteita. Jos tippaa katselemalla voitaisiin tehdä mittauksia noista asioista, olisi tämä Nobelin arvoinen havainto. Siinä tapauksessa olisimme rakentaneet kaikki kalliit laboratoriot ihan turhaan.

Ehkä huolestuttavin väite on se, että kuivaveren avulla voisi arvioida syöpää. Syövistä mainitaan erikseen rintasyöpä. Jokaiselle lääkärille on selvää, että syöpää ei edes Laskon avulla diagnosoida. Lasko voi olla täysin normaali laajalle levinneessä syövässä ja useimmiten kohonneen Laskon syy ei ole syöpä. Väitän, että kuivaverianalyysi on syövän toteamisessa huonompi kuin kolikon heitto.

Ehkä huvittavin tulkinta kuivaverestä on ns. Syntimittari. Siinä samasta veripisarasta ja samalla analyysillä todetaan, oletko syntinen tai vanhurskas, tai peräti siunattu. Tulee sääli kaikkien reumaatikoiden puolesta sillä Lasko pyrkii heillä olemaan koholla ja heistä väkisinkin tulee syntisiä. Myös ikääntyminen vääjäämättä lisää syntisyyttä.

 

Mitä kuivaveritestin perusteella tarjotaan hoidoksi?

Kuivaveritestin jälkeiset tavalliset hoitosuositukset sisältävät kehon emäksisöintiä (ks. kirjoitus Onnellinen pH) ja puhdistautumista (ks. kirjoitus Detox), jotta ”myrkyt” saadaan elimistöstä pois. Lisäksi suositellaan lymfaliikuntaa, savea (syötävää sellaista), viherjauhetta ja merisuolaa.

On vaikea saada käsitystä, kuinka suuresta liiketoiminnasta on kysymys. Droppi Veripalvelu Oy:n taloustiedot viittaavat siihen, että ainakaan toiminnan käynnistänyt yritys ei ole erityisen menestynyt.

Mittauksia kuitenkin tehdään kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja niihin törmää myös erilaisilla messuilla. Dropper Veripalvelun verkkosivujen perusteella palvelun tuottajia on monia.

Mikäli on halua haaskata rahojaan täysin hyödyttömään mittaamiseen, ”Dropperistit” löytyvät täältä. Bonuksena analyysistä saa samalla myös tietää, onko syntinen vai vanhurskas.

Kuivaverianalyysejä näyttää tarjoavan myös sairaanhoitaja vastaanotollaan. Mahtaako Valvira olla asiasta tietoinen?

Koska meidän kirjoittajien viimeksi mitattu oma Laskomme oli normaali, olemme ilmeisesti ”autuaita” tästä kriittisestä kirjoituksesta huolimatta.

 

—————————

 

Laskon viitearvot :

17–29-vuotiaat miehet alle 10 mm/h ja naiset alle 20 mm/h (millimetriä tunnissa)

30–39-vuotiaat miehet alle 15 mm/h ja naiset alle 25 mm/h

40–49-vuotiaat miehet alle 20 mm/h ja naiset alle 25 mm/h

50–59-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 30 mm/h

60–69-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 35 mm/h

70–79-vuotiaat miehet alle 30 mm/h ja naiset alle 40 mm/h

alkaen 80 v miehet alle 35 mm/h

alkaen 80 v naiset alle 45 mm/h

15 vastausta artikkeliin “Tippa kuivunutta verta”

  1. Johan

    Kappas, tämähän on mielenkiintoista. Mietin tuossa että mitenköhän on kun raskaan snägariaterian jälkeen plasmani on rasvasta valkoisenaan, näkyykö se lisääntyneenä syntinä näytelevyllä? Ylensyöntihän taitaa olla syntiä, joten eihän tuo ihan tuulesta temmattua ole.

    Ja mitä sitten tapahtuu ajan myötä kun rasva siirtyy vartalolle? Onko synnin määrä laskeva ajan kuluessa? Siitäkö syystä huono omatunto ei enää soimaa viimekuista parkkisakkoa?


  2. Christian Reinman

    Knuuti väitti MOT-ohjelmassa ihan pokkana, että omegaindeksistä ei ole tutkimuksia. Ei näköjään tiedä mitään Omega-3-indeksistä?

    Harris WS, von Schacky C. The Omega-3 Index: a new risk factor for death from coronary heart disease? Prev Med. 2004 Jul;39(1):212-20. PubMed

    Harris WS. The omega-3 index as a risk factor for coronary heart disease. American Journal of Clinical Nutrition 2008;87 (6 )1997S-2002S

    Köhler A, Bittner D, Löw A, von Schacky C. Effects of a convenience drink fortified with n-3 fatty acids on the n-3 index. British Journal of Nutrition. 2010 Sep;104(5):729-36. doi: 10.1017/S0007114510001054.

    von Schacky C. Omega-3 Index and Sudden Cardiac Death. Nutrients. 2010; 2(3), 375-388

    von Schacky C. Omega-3 Index and Cardiovascular Health. Review. Nutrients 2014, 6(2), 799-814.

    Hoge A, Bernardy F, Donneau AF, et al. Low omega-3-index values and monounsaturated fatty acid levels in early pregnancy: an analysis of maternal erythrocytes fatty acids. Lipids in Health and Disease. 2018 Apr 2;17(1):63.

    MOT-ohjelman toimittaja ei sen vertaa? Jo otsikko on harhaanjohtava

    Tiedettä vai taitavaa markkinointia – kuluttaja ”vitamiiniviidakossa”

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/09/tiedetta-vai-taitavaa-markkinointia-kuluttaja-vitamiiniviidakossa?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

    Asiantuntijana ohjelmassa käytettiin Marina Heinosta,joka ei ole lääkäri.
    Hän loihti lausumaan:Terve ihminen ei tarvitse ravintolisiä. Kiva kiva,mutta kuka on terve? Sairaat ilmeisesti tarvitsevat ravintolisiä tuon perusteella?

    Näköjään Knuuti ei ole edes hajua aiheesta,kun käyttää jopa ravintolisistä väärää termiä ”lisäravinteet”??


    • Juhani Knuuti

      Mitähän tämä kommentti tekee tässä jutussa? Ei liity asiaan lainkaan.

      Tottakai kaikesta löytyy julkaisuja. Mutta listaapas yksi ainoa julkaisu, jossa tämän indeksin perusteella olisi tehty suosituksia ja sitten vaikutettu johonkin muuhun asiaan kuin tuohon indeksiin. Ei löydy. Tuo indeksi on lisäksi tutkitusti harhaanjohtava sillä se perustuu omega-6-rasvahappojen demonisointiin ja sille ei taas löydy enää perusteita, ja lähes kaikilla indeksi pielessä. Lisäksi tavoitearvoksi EPA+DHA-tasolle on asetettu 8%, jolloin 95% väestöstä ovat puutteessa ja tarvitsevat tuotetta.

      Jokainen tietää, että TV-ohjelmassa haastatellaan paljon ja vain pieni osa jää jäljelle. Tässä tapauksessa kaikki tausta ja perustelut jäivät pois, joten asiaan pitää palata muussa mediassa.


  3. SR

    Vaikkakin huvittavaa niin tämä on kyllä totta: ”Myös ikääntyminen vääjäämättä lisää syntisyyttä.”

    Kyllähän syntisyys yleensä ikääntyessä lisääntyykin, enemmän aikaa tehdä pahoja 🙂

    Olisipa kiinnostavaa tietää mikä on syntisyyden mittayksikkö. Entä viitearvot?

    Surullista että tällaisia yrityksiä ei saada kuriin. Ei voi olla laillista markkinoida lääketieteellistä diagnostiikkaa joka ei ole osoitettu toimivaksi. Eikö näillä ihmisillä myöskään ole minkäänlaista moraalia? Tässä leikitään ihmisten hengillä. Voiko tällaisia jotenkin ilmiantaa valviraan? Eikö heitä kiinnosta tai eivätkö he voi tehdä asialle mitään? Erityisesesti jos tuota tarjoaa ihan sairaanhoitaja, niin luvat pois?

    Ei ole kyllä mitenkään ennenkuulumatonta että terveydenhoidon ammattilaiset tarjoavat ihmeellisiä hoitoja. Esim. yksi Diacorin yleislääkäri ehdotti minulle aikoinaan otsooniperäruiskeita kasvojen tali-ihottumaan. Sillä kuulemma lähtee kaikki ihovaivat. En voinut kyllä uskoa kuulemaani. En ole edes koskaan kuullut vastaavasta hoidosta. Onko se muka joku oikea juttu? Ei varmaankaan ole saavuttanut suosiota vaihtoehtohoitonakaan sen epämukavuuden vuoksi. Eikö otsooni olisi todella myrkyllistäkin jos sitä kehoon tungettaisiin?


    • Juhani Knuuti

      Suomen lainsäädännöstä puuttuu mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään terveystoimintaan silloin kun ei ole terveydenhuollon rekisteröity ammatinharjoittaja. Suomessa saa tehdä mitä vain. Ongelmat ovat kuluttaja-asioita, eli jos asiakas valittaa, kuluttajaviranomaiset voivat puuttua. Lisäksi, jos voidaan todistaa olevan laitonta lääkärintoimen harjoittamista, viranomaiset voivat puuttua. Muutoin ei.

      Valvira voi puuttua vain ammattilaisiin. Mukana toiminassa on tosiaan myös sairaanhoitaja ja jos hän tarjoaa tuota oman ammattinsa harjoittajana, puuttuminen voisi olla mahdollista.


      • SR

        Ehkä tässä olisi kansalaisaloitteen paikka. Ei vain omat paukut riitä sellaisen tuottamiseen


        • Mr Pain

          Sanotaanpa tähän nyt sekin, etteivät Käypä hoito -suosituksetkaan kuulu julkisen valvonnan piiriin, koska ovat yksityisen yhdistyksen tuottamia ohjeita.


      • Ismo Liukko

        Tuossa lainsäädännössä on selvä kehittämisen paikka. Esimerkiksi lomaosakekaupan tai eläkevakuutuskaupan aiemmin hyvin hurjat toimintatavat on saatu säätelyllä siistimmiksi. Pelkään, että tuossa haluttomuudessa lainsäädännöllisiin toimiin on taustalla ajatus ”money talks bullshit walks”.

        On jotenkin hämmentävää, että ihmisen tärkeimmällä ominaisuudella terveydellä saa käydä hurjaa pelleilyä. Nyt näyttää riittävän, että huuhaahan ei kuole, lompan tyhjeneminen shittiin ei kiinnosta ketään, joitakin yksilöitä lukuunottamatta.


  4. Ismo Liukko

    Käypähoitosuositukset perustuvat kuitenkin alan parhaiksi yleensä arvioitujen asiantuntijoiden konsensukseen. Mitään ”Jumalan” sanaa ne eivät ole. Ja kuten tieteessä yleensä ne ovat asiantuntijoiden jatkuvan kriittisen arvioinnin kohteena. Niitä myös päivitetään. Yksikääm ihminen ei edes lääketieteen professori voi hallita koko lääketiedettä. Ihmisiä lääkäritkin on.
    Käypähoitosuositukset on käsittääkseni tarkoitettu helpottamaan tavallisen lääkärin työtä ja ne ovat julkisia. Hyväänkin hoitokäytäntöön voi käsittääkseni kuulua poiketa niistä kun tiede ja kliininen kokemus antaa siihen perustellun syyn. Käypähoitosuositukset ovat vain lyhyitä tiivistelmiä tiedosta. Sinänsä ymmärtääkseni mainioita apuvälineitä käytännön lääkäreille ja mikä
    maallikon kannalta parasta täysin avoimesti luettavissa. Ja kuten tieteeseen kuuluu altiistavat itsensä asiantunteville ja vähän vähemmän asiantuntemattomille hyökkäyksille. Niitä siis päivitetään, lääketiede(kään) ei ole kokonaan loppunkäsitelty ja valmis. Eikä sellaiseksi koskaan tule.


    • Mr Pain

      Keksit varmaan itse tuon konsensuksen?

      En sitten tiedä, onko potilaan tullessa vastaanotolle hoitosuositus kriittisen tarkastelun kohteena vai mikä.. ehkä kuitenkin mieluummin potilas.


  5. Ismo Liukko

    En luule keksineeni. Tutkimusten enemmistö ja ns. tiedeyhteisön enemmistö on tuo, jota kutsutaan konsensukseksi. Esimerkiksi se, että pehmeä rasva on sydänterveellisempää on tiedeyhteisön konsensus.

    Hyvällä moraalilla, kuten valtava enemmistö lääkäreistä toimii, potilaan yksilöllinen tilanne suhteutetaan tieteelliseen tietoon. Ei esimerkiksi niin, että vaivaan kuin vaivaan kokeillaan 4 viikon viljattomuutta ja jos se ei tehoa, sitten kyse ei ole viljoista 🙂

    Mutta tunnen oloni vieraaksi maallikkona kertoa miten lääkäri toimii. Sitä paitsi blogitekstin aiheeseen tuo ei liity.


  6. Mr Pain

    Se on sinun mielipiteesi eikä minulla ole siihen lisättävää. Samoin hoitosuositus on tietyn kansalaisjärjestön mielipide. Tässä oli kuitenkin kyse siitä, ettei niitä (hoitosuosituksia) koske julkinen valvonta. Ammatinharjoittajia koskee.

    Vastaava instituutio on ylioppilaslautakunta (jota ei artikkelin mukaan koske myöskään julkinen valvonta);
    https://ita-savo.fi/uutiset/lahella/2dba6025-f335-419a-a591-a1d05d7b951a


  7. Ismo Liukko

    En oikeastaan haluaisi kommentoida enää. Mutta se nyt vielä puuttuisi, että tiedettä alkaisi kontrolloimaan julkinen valta. Stalinismilta tuollainen vaikuttaisi. Tulokset esimerkiksi perinnöllisyystieteessä tunnetaan (hankitut ominaisuudet periytyvät). Tiedetttä kontrolloi tiedeyhteisö. Tämä ei ole vain minun yksityinen mielipide. Tiedeyhteisöön pääsee kai tekemällä vertaisarvioituja tutkimuksia. Jokainen voi käydä tarkistamassa vaikka väitöstilaisuudessa millaisen seulan tiedeyhteisöön jäseneksi ajautuvat käyvät. Loistavankin väitöskirjan väitöstilaisuus voi vaikutttaa teurastukselta. Hyvää viihdyttäkin parhaillaan. Suosittelen.


    • Mr Pain

      En valitettavasti ymmärrä mitä tarkoitat sanomalla, että tiedettä kontrolloisi julkinen valta. Tarkoitin ainoastaan hoitosuositusten (laillisuus)valvontaa. Mutta et nähtävästi ymmärrä mitä laillisuusvalvonnalla tarkoitetaan?

      Minusta kyse on instituutioista eikä konsensuksesta. Wikipediassa konsensuksesta sanotaan mm. seuraavaa; ”konsensus-päätöksenteko pyrkii vähimmäistämään vastustuksen, se on suosittu kansalaisjärjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki.”
      Voi tietysti olla että olen itse ymmärtänyt jotain väärin konsensuksesta tai institutionaalista asioista.

      Omassa mielipiteessäni en ymmärrä kuviota, millä perusteella kansalaisjärjestö vastaisi Valtiollisista päätöksenteosta, koska laillisuusvalvontaa ei ole edes mahdollista toteuttaa kuin valvomalla suosituksen yksittäisiä käyttäjiä. Ei esimerkiksi lainkaan tahoja, jotka käyttävät hoitosuositusta kansalaista vastaan omassa päätöksenteossaan. Näiltä osin järjestelmästä puuttuu itsesäätely, jota ei lääketieteellisillä tutkimuksilla korjata – vaan korjaamalla lainsäädäntöä. Esimerkkinä korjaavista toimenpiteistä (Miettinen ja Kuosmanen, 2006), Hyvän hallinnon vaatimuksista puuttuu Suomessa kohta, jossa viranomainen pyytäisi anteeksi virheellistä menettelyään.
      Jos viranomainen ei pyydä anteeksi virheellistä menettelyään niin miten tämä asia lisätään yhdistyksen velvollisuuksiin? Hyvään hallintoon se on mahdollista lisätä niin ettei siitä ole ainakaan mitään haittaa.
      Kuluttaja-asiakkaan kohdalla kyse on vaikkapa hoitopolun toteutumisesta. Jos hoitopolkua ei ole olemassakaan, onko se yksilön, yhdistyksen vai yhteisön vika?

      Olen myös eri mieltä hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. KAIKKI hankitut ominaisuudet eivät käsitykseni mukaan periydy. Se mikä on jäännyt mielestäni liian vähälle huomiolle, on evoluution osuus perimästä; geneettisesti nuorimmat sisarukset voivat olla enemmän ”sukua” vanhimmalle sisarukselleen kuin vanhemmilleen. Siirtymistä tapahtuu kantasolujen osalta myös sikiöstä äitiin.
      Vaikka lienee lähinnä vitsiksi tarkoitettu että on asioita jotka lapset periyttävät vanhemmilleen; mutta tuossa asiassa se on käsittääkseni totta.


  8. Ismo Liukko

    Juristina luulen tietäväni jotain siitä, mitä laillisuusvalvonnalla tarkoitetaan. Lääkäreihin, ei hoitosuosituksiin kohdistuu laillisuusvalvonta. En ymmärrä hoitosuositusten demonisointia,
    koska niiden tarkoitus on, kuten suosituksissakin todetaan vain helpottaa terveydenhoito-henkilökunnan työtä antaa potilaalle hyvää hoitoa. Ne perustuvat myös tieteeseen. Esimerkiksi masennuksen käypähoitosusituksessa on yli 450 lähdeviitettä. Tutkimusten ja näytön tasoakin muistaakseni arvioidaan. Pitäisikö lääkäreiden ammattilehtiinkin kohdistua laillisuusvalvonta?
    Sieltäkin he ammentavat tietoa hyvistä hoitokäytännöistä, kun täyttävät eettisen velvollisuutensa
    ammattitaitonsa ylläpitoon.

    Suositukset eivät myöskään ole määräyksiä. Yksittäistapauksessa voi olla täysin hyvien hoitokäytäntöjen mukaista poiketa niistä. Myös kokeellinen hoito voi olla täysin hyväksyttävän
    hoitokäytännön mukaista. Lääkäreiden vastuuta arvioidaan hyväksyttävien hoitokätäntöjen mukaan (näin esimerkiksi Hoppu-Achte: Lääkärin taitovirhe ja vahingonkorvausvastuu).

    Nyt kuitenkin lopetan jankutuksen aiheen ohi, sillä alan tuntemaan itseni ”lääketieteelliseksi tapaukseksi”.


Kommentoi