Asennetta & asusteita

BLOGIT | Asennetta & asusteita

Kateus on kamalaa

Olin kaukana kotoa pitämässä tyylipäivää eräässä optikkoliikkeessä ja asiakkaakseni saapui hyvin viehättävä keski-ikäinen nainen. Hän oli siro, kapeakasvoinen ja olemukseltaan tyttömäinen, mutta tyylikäs. Haastattelin häntä edellisten lasien toimivuudesta ja mitä toiveita hänellä uusien suhteen olisi. Totesin, että suurin haasteemme olisi löytää hänelle riittävän kapeat kehykset, jotta mittasuhteet asettuisivat oikein. Totesimme, että hänellä voisi olla vaikka kahdet erityyliset lasit erilaisiin tilanteisiin ja käyttötarkoituksiin. Toiset hieman räväkämmät ja toiset hieman kevyemmät ja sirommat.  Ehdimme jo hyvää vauhtiin, kun asiakkaani ystävätär saapui paikalle.

Kateus tuottaa omalle taivaallesi pelkkiä tummia pilviä ja varjostaa siinä ohessa kanssaihmisten elämää. Kateutta varmasti tuntee silloin tällöin jokainen, mutta sen tunnistaminen, käsittely ja pois heittäminen on tärkeää.

Ei, ei, ei, ei! Siinä argumentointi, jolla tämä ”asiantuntija” alkoi kommentoida vaihtoehtojamme. Yritin perustella hänelle mittasuhteiden ja värien vaikutusta, koon ja painopisteiden merkitystä, mutta jostain syystä ”ystävätär” oli vihamielinen kaikille vaihtoehdoille. Kehys oli joko liian erikoinen, liian huomaamaton, liian rouvamainen, liian nuorekas, liian sitä sun tätä. Kerroin hänelle, että ajatuksenamme olisi kahdet erityyliset ja eriväriset lasit. Ystävätär ilmoitti tähän yksikantaan, että he eivät osta kuin yhdet ja he eivät käytä värejä. Lopulta kysyin häneltä ystävällisesti, että minkälainen visio hänellä sitten olisi ystävätterelle. Vastaus oli, että yksinkertainen metallinen sanka. Piste. Ja tämän asiakkaani sitten sai. Yritin vielä perustella muita mahdollisuuksia, mutta turhaan.

Kyllä tuntui pahalta. Upeiden vaihtoehtojen seasta asiakkaani sai ne kaikkein vaatimattomimmat ja tylsimmät lasit, onneksi sentään sain sentään katsoa mittasuhteiden ja painopisteen oikeaksi. Asia vaivasi minua. Mietin, miten dominoiva ”ystävätär” oli asiakastani kohtaan ja jotenkin tuntui, ettei hän halunnut tälle mitään extraa. Naiset olivat lisäksi keskenään hyvin erityylisiä ja ”makutuomari” oli selkeästi itse räväkämmin pukeutunut. Ajattelin ensin, ettei hän halunnut itselleen kilpailijaa, mutta ihmetytti asiakkaani sokea luotto makutuomarin tyrmääviin kommentteihin.

Asia selvisi myöhemmin. Makutuomari oli asiakkaani stylisti, jonka palveluista tämä maksoi. Ja todellisuudessa tämä stylisti taisi olla kateellinen minulle ja sen vuoksi toimi ihan kummallisesti. Harmillista, että kateellisuus otti valtaansa ja ammattimaisuus unohtui. Olisimme ihan hyvin voineet toimia rakentavasti ja hakea yhdessä sopivan ratkaisun upealle rouvalle, joka siis sattui tässä tilanteessa, olemaan meidän molempien asiakas.

Kateellisuus on katkeroittavaa ja kamalaa ja saan kantajansa suunpielet alaspäin. Kateellisuuden tunteen kohdalla olisi hyvä pystyä pysähtymään ja tunnistamaan tunne, käsittelemään se ja kysymään itseltään: ”Miksi minä olen kateellinen? Onko tästä mitään iloa tai hyötyä kenellekään?” Kateellisuudesta ei seuraa mitään hyvää, se vain saastuttaa oman mielen ja heijastaa epämukavuutta ympärilleen. Kateellisuus tuntuu valitettavasti olevan naisten kesken yleisempää kuin miesten.

Puhalletaan siskot mieluimmin yhteen hiileen!

Kommentoi