Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Humoraalioppi, vyöhyketerapia ja meridiaanit

Terveys taitaa olla ainoa teema, jossa keksinnöstä kulunut pitkä aika katsotaan eduksi

 

Hippokrateen aikana Kreikassa kehittyi ns. humoraaliteoria, jonka mukaan ihmisen elimistössä vallitsi neljä perusnestettä, veri, lima, sappi ja musta sappi. Sairaudet johtuivat näiden nesteiden epätasapainosta.

Tähän oppiin kuului se, että nesteiden tasapaino tuli palauttaa normaaliksi. Yksi keskeisistä hoidosta oli suoneniskentä, jolla pahaa verta päästettiin pois. Tätä perua on vielä nykyisinkin käytetty kuppaus.

Vaikka moni meistä tänään naureskelee noille nesteasioilla, vasta modernin lääketieteen syntyminen ja sairauksien mekanismien tutkiminen aloittivat kehityksen, joka on johtanut nykyiseen tutkittuun tietoon perustuvaan lääketieteeseen. Humoraalioppia sovellettiin kuitenkin pari tuhatta vuotta.

Refleksologia

Vyöhyketerapia eli refleksologia perustuu uskomukseen, että ihmistä voidaan hoitaa painelemalla kehossa sijaitsevia heijastepisteitä. Refleksologia on syntynyt Kiinassa ja myös ilmeisesti vastaavia hoitoja on annettu myös Egyptissa jo varhain.

Vyöhyketerapiassa oletetaan, että kukin elin on yhteydessä iholla oleviin tiettyihin alueisiin. Kokeilemalla ja ideoimalla syntyi erilaisia koko vartalon karttoja, jossa elimiä edustava alueet sijaitsivat tietyillä paikoilla ihossa.

Jokainen on varmaan joskus nähnyt tällaisia kuvia hoitolaitosten seinällä.

Tyypillinen vyöhyketerapiakartta

Elimet löytyvät myös jalkapohjista

Jalkapohjiin piirretyt elinten kuvat ovat tavallinen näky vyöhyketerapeuttien seinillä. Vähemmän tunnettu tosiasia on, että nuo kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.

Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.

 

Jalkapohjien vyöhyketerapian keksi Eunice Ingham Yhdysvalloissa 1930-luvulla

 

Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa toisin kuin uskotellaan.

Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu vain vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Meridiaanit

Ihmisessä uskottiin olevan tietynlaisia kanavia, joita kutsuttiin meridiaaneiksi. Näitä kanavia kulki eri puolille kehoa. Niiden toimintaa muuttamalla pyrittiin hoitamaan sairauksia. Näitä kanavia hyödynnetään akupunktiossa ja monissa muissa aasialaisissa terapioissa.

Tällaiset kanavat ovat kuitenkin mielikuvituksen tuotetta ja lisäksi nykyisin tunnetun anatomian ja fysiologian vastaisia.

Tiettyjä heijasteita on kyllä olemassa mutta niille on uskottavat anatomiset selitykset. Tiedämme esimerkiksi, että pallean ärsytys voi heijastua kipuna hartioihin. Selityksenä on kyseisten hermojen yhteys elimistössä. Tällaisia kanavia ei ole elimistössä olemassa eikä niiden kautta voida mitään hoitaa.

Tuhansia vuosia vanhat hoidot

Yksi hyvin tavallinen peruste monien terapioiden tehokkuudelle on se, että ne ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Olipa ihon elinkartat peräisin tuhansien vuosien takaa taikka 1900-luvulta, itse vyöhyketerapian teoriaan sillä ei tietenkään ole vaikutusta. Olennaista on se, että elinten projisoitumista iholle niin, että niitä voisi hoitaa ihoa painelemalla, ei ole tähän päivään mennessä kyetty havaitsemaan.

 

Kaksi tuhatta vuotta tietämättömyyttä ei tee hoidoista toimivia.

 

Kukaan tuskin haluaisi palata takaisin antiikin ajan innovaatioihin ja luottaa niihin. Tätä tapahtuu kuitenkin koko ajan terveysbisneksessä, jossa usein perusteluina käytetään sitä, että hoidot ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Vetoaminen tuhansiin vuosiin ei toisaalta tee hoidoista vaikuttamattomia

Vaikka historialliset hoidot perustuvat uskomuksiin ja nykytiedon valossa virheelliseen ymmärrykseen ihmiskehosta, se ei automaattisesti tee niistä tehottomia.

Esimerkiksi akupunktiosta on massoittain tutkittua tietoa. Akupunktio on saanut puolivirallisen aseman lääketieteessä, vaikka sen alkuperäinen idea perustuu edellä kuvattuihin kanaviin.

Analyysejä akupunktion tehosta on tehty runsaasti ja mm Cochrane-katsauksiakin yli 100 kpl eri vaivoihin. Yhteenvetona niistä voi todeta, että akupunktiosta saa koettua subjektiivista hyötyä.

Cochrane-katsausten perusteella vastaava hyöty saadaan kuitenkin myös ns. valeakupunktiolla. Ainoastaan migreenin ja hartiavaivojen osalta varsinaisen akupunktion hyöty näyttäisi olevan valeakupunktiota suurempaa. Tällöinkin ero on pieni.

 

Akupunktion teho näyttäisi siis syntyvän pääasiassa itse hoitoprosessista eikä neulojen laittamisesta meridiaaneille.

 

Voin hyvin uskoa, että vyöhyketerapiasta taikka jalkapohjahoidosta voi saada subjektiivista hyödyn kokemusta. Hyöty syntyy kuitenkin vain itse hoitoprosessista; ei elinten ihoprojektoiden käsittelystä.

Tavanomaisesta hieronnasta luvataan rentoutumista ja lihasjännityksen laukeamista. Hieronnan ei väitetä vaikuttavan minkään mystisen kanavan tai nestemuutosten kautta. Silti ihmiset hakeutuvat näihin hoitoihin ja saavat niistä hyötyä.

Hoitoihin pyritään liittämään mitä kummallisempia mystisiä ilmiöitä. Vyöhyketerapian väitetään vähentävän stressiä, avaavan “tukoksia”, puhdistavan kehoa myrkyistä (lue myös kirjoitukseni Detoxista), parantavan verenkiertoa, auttavan painonpudotuksessa ja lisäävän elinten (?) terveyttä.

Nämä kuvaillut hyvin epämääräiset ilmiöt eivät perustu minkäänlaiseen tutkimusnäyttöön vaan pääasiassa uskomuksiin ja lumevaikutukseen.

Monille uskomushoidoille olisi mielestäni eduksi, jos vaikutuksista puhuttaisiin rehellisesti ja liioittelematta. Eikö riittävä peruste hoidolle olisi rentoutuminen ja hyvän olon kokemukset ilman pseudotieteellistä jargonia?

19 vastausta artikkeliin “Humoraalioppi, vyöhyketerapia ja meridiaanit”

  1. Ilkka Harju

    Miten pitäisi suhtautua kiropraktiikkaan? Menin selkäkipujeni vuoksi työterveyslääkärille, joka suositteli kiropraktikolle menoa. Kun kävin sitten tämän vastaanotolla, niin hän teki muutamia voimakkaita ”naksautuksia” ja neuvoi liikkeitä, joilla kotona pystyisin saamaan vääntynyttä ruotoani suoristumaan. Ainakin tämän kokemukseni mukaan tuntuisi olevan hyödyllistä kyseiseen vaivaani, koska todellakin sain kunnollista fyysistä käsittelyä ja fysioterapiamaista ”kotiläksyä”. Ennakkoluuloni oli, että kyseessä olisi jokin täysin huuhaa-uskomushoito. Tällekin saralle kuitenkin mahtunee varmaan vaikka millaista noitatohtoria!


    • Jani Söderman

      Ei kiropraktiikkaa tai osteopatiaa voi verrata suoraan vyöhyketerapiaan tai akupunktioon. Jos selkävaivasi johtuu esim fasettilukoista, mitkä saadaan paikoilleen rusautuksilla niin siitä on konkreettinen hyöty, toisinkuin vahvasti placebo-efektiin nojaavilla hoidolla (kuten akupunktio). Hyvä, että meiltä löytyy terveysalan ammattilaisia jotka viitsivät ottaa tähän rehottavaan viidakkoon kantaa.


      • Juhani Knuuti

        Olen samoilla linjoilla. Subjektiivinen hyöty kiropraktiikasta on aika selvä. Hieman yllättää, että Cocohrane-katsaukset myös kiropraktiikan osalta olivat kohtalaisen kriittisiä, enemmän kuitenkin painottuen laadukkaiden tutkimusten vähäisyyteen. Kunnollista tutkimusnäyttöä näyttäisi siis olevan niukasti.

        Joka tapauksessa kiropraktiikassa tehdään mekaanista hoitoa, jonka voi katsoa olevan lähtökohdiltaan uskottavaa eikä siihen liity mystifiointia eikä kummallisia meridiaaneja.

        Ilmeisesti hoidon suhteen huolissaan on oltu mahdollisista haitoista, jos sattuu olemaan spinaalistenoosi tai kaularangassa heikkoja kohtia eikä nämä ole tiedossa.


    • Mr Pain

      Kiropraktikkoja on varmaankin hyviä ja huonoja siinä missä muidenkin ammattiryhmien edustajissa.

      Uskomushoidot tuskin suojaavat niitä harjoittavia henkilöitä itseäänkään sairauksilta. Se ei silti tarkoita, että hoitamisen kokemus olisi vähempiarvoisempi. Huolestuttavaa on, jos hoitoihin kuuluu aineita joilla ei ole tehoa tai ne vahingoittavat asiakkaan terveyttä.


    • Juhani Knuuti

      En ole valitettavasti aiheen tieteelliseen tietoon vielä perehtynyt enkä siten voi ottaa kantaa. Jos haluaa tarkistaa mitä Cochrane katsaukset asiasta sanoo, voi tututstua http://www.cochrane.org/CD005427/BACK_combined-chiropractic-interventions-for-low-back-pain

      Kysymys on mekaanisesta käsittelystä ja monet kertovat saaneensa siitä helpotusta, erityisesti akuuteissa selkäkivuissa. Tämän perustteella ei kuitenkaan voi sanoa, onko tuo hoito parempi kuin vastaava lumekäsittely. Se mikä tekee kiropraktiikasta kuitenin erilaisen uskomushoitoihin verrattuna, on se, että siinä ei luvata muuta kuin minkä itse voi todeta eikä siihen liity mitään huuhaateaorioita.


      • Ilkka Harju

        Kysyin asiasta lähinnä siksi, että aiempi käsitykseni kiropraktiikasta nojasi täysin Paholaisen asianajaja -blogiin.

        http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2009/07/kiropraktiikka-on-huuhaata.html

        Ilmeisesti muualla maailmassa kiropraktiikkaan liitetään paljon myös humpuukiakin. Mutta tosiaan se kokemus, jonka itse sain vastaanotolla, tuntui olevan käytännössä vain fysioterapiaa. Lisäksi tosiaan joitakin mekaanisia naksautteluja. Kertaakaan en kuullut mainittavan ”subluksaatiosta”, joka ilmeisesti joissakin kiropraktikkopiireissä ajatellaan aiheuttavan melkeinpä kaikki mahdolliset sairaudet.


        • Juhani Knuuti

          Kaikkiin asioihin voi liittyä humpuukia vaikka itse asia ei sitä olisikaan. Myös kiropraktiikkaan liittyy. Tuo Paholaisen asianajajan arvio liittyy tuohon kirjaan ja siinä mainittuihin huuhaa-väitteisiin. En ole yllättynyt, että kiropraktiikkaan sellaista myös liittyy. Kysymys on vähän samasta ilmiöstä kuin vanha sanonta: Mies jolla on vasara, näkee paljon vasaroitavaa. Jos kaikki sairaudet yritetään selittää yhdellä teorialla, esim kiropraktiikan näkökulmasta, väkisinkin mukaan on pakko ottaa jotain New Age -jargonia.

          Minulle ei kuitenkaan ole tullut tuollaista huuhaa-kuvaa niiden kertomuksista, joiden tiedän hakeneen kiropraktista hoitoa. Itse en ole käynyt, joten henkilökohtaista kokemusta ei ole. En siis ole ihan noin jyrkkä kuin Paholaisen asianajaja. Varmaan vaihtelee hoidon antajasta riippuen. Sama päsee myös moniin muihin perinteisiin hoitoihin, esim kuppaukseen. Joku kertoo sen olevan rentouttavaa, toinen littää siihen kaiken maailman nestekierrot ja toksiinit. Ensin mainittu on hyväksyttävää, jälkimmäinen ei.

          Totta kuitenkin, että tutkimusnäyttö ei ole kovin vakuuttavaa.


  2. Johan Näse

    Kuten lukemattomat kerrat on saanut lukea eri artikkeleista näistä hoitomuodoista, niiden todellista tehoa tai tehottomuutta ei ole pystytty yksiselitteiseti määrittelemään. Tämä artikkelin ”tieto” nojaa vahvasti Cochraneen. Mikä siis on Cochrane, ja mihin sen tietämys perustuu? Heidän oman nettisivunsa mukaan: ”…a global independent network of researchers, professionals, patients, carers, and people interested in health”. Eli eräänlainen lääketieteeseen erikoistunut ”Wikipedia-yhteisö”, jonka teesit nähdäkseni kuvastavat vain sen rajatun yhteisön omia mielipiteitä… ja uskomuksia.


    • Juhani Knuuti

      Kannattaisi kyllä hiukan perehtyä siitä mikä tämä Cochrane collaboration oikein on eikä heitellä Wiki-viittauksia. Pienellä vaivalla olisit saanut selville, jos olisit viitsinyt. Lyhyesti periaate on se, että riippumaton tutkijaryhmä analysoi kattavasti ja tiukkoja laatukriteereitä käyttäen kaiken tutkimusmassan, mitä on olemassa ja tekevät siitä näytöstä systemoidun katsauksen. Koska laatukriteerit ovat mukaan otettavissa tutkimuksissa tiukat, aika usein tulkinta on kriittisimmästä päästä.

      Kysymyksessä ei todellakaan ole mielipide tai uksomus. Et varmaankaan tiedä itse tutkitun tiedon arvioimisesta mitään, jos väität noin. Kysy vaikka joltakin muulta tutkijalta mitä mieltä hän on Cochrane-katsauksista. Aika usein kanta on ollut varsin tiukka myös monien lääkkeiden kanssa, joten ainakaan Cochrane-toiminta ei ole lääketeollisuuden eduksi.


  3. järki ja tunteet

    Plasebo ja nosebo vaikuttavat. Mutta myös vauvat ja eläimet paranevat esim. homeopatialla. Kun löydän oikean homeopaattisen aineen, vaiva paranee (joskus sekunneissa).

    Akupunktiossa moni asia vaikuttaa. Vaikutukset voi selittää sekä ”länsi- että itämaisesti”.

    Tärkein vaikutin on hoitajan/lekurin ammattitaito (sekä asiantuntemus että empatia ja ymmärrys).

    Itse käytän ja suosittelen aina ennaltaehkäisyä eli terveitä elintapoja ja hoidon tarpeen tullessa ensin pehmeitä hoitomuotoja. Itsekin olen niitä paljon opiskellut ja ovat pitäneet minut terveenä.

    Kuitenkin pidän järjen aina mukana myös niin, että suosittelen kaikille myös kovaa lääketiedettä, jolleivät pehmeät keinot auta. Järki siis mukana.


    • Juhani Knuuti

      Mielenkiintoinen pohdinta, joka antaa mahdollisuuden hieman pohtia lisää.

      Sanot myös vauvojen ja eläinten paranevan homeopatialla. Yhtään ainutta näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole, elle laske vahempien tai eläinten omistajien uskomusta vaikutuksista. Tutkimuksissa nimenomaan homeopatialla ei ole saatu mitään eroa lumevaikutukseen nähden. Ja miksi edes olisi? Miten tuota, joka on kätännössä vettä voisi vaikuttaa yhtään mihinkään, sillä perusteella, että siinä on joskus ollut jotain samanlaisia oireita aiheuttavaa ainetta ennen laimentamista. Mikäli tällainen vaikutus olisi totta, kaikki tuntemamme luonnon lait kumoutuisivat saman tien.

      Sanot, että vaikutukset voi selittää sekä ”länsi- että itämaisesti”. Ei ole kuitenkaan olemassa eri tiedettä lännessä tai idässä. Kun verrataan vaikuttavaa hoitoa saaneita lumehoitoon, ei ole väliä, missä ilmansuunnassa koe on tehty.

      Tietenkin ensiksi ennaltaehkäisyä, sehän on kaiken hoidon kulmakivi. Sanot, kuin olisi kahtalaista lääketiedettä: Pehmeää ja kovaa. Ei ole. On vain vaikuttavaa ja vaikuttamatonta. Toki lumevaikutus on mukana kaikessa hoidossa.


  4. Liinanblogi

    Hei, Juhani. Tiede ei tiedon hankintana ole kovaa tai pehmeää, mutta se on eri asia kuin hoitaminen. Hoitaminen ja ihmisen kohtaaminen voivat olla kovaa tai pehmeää ja tuottaa nosebo- tai plasebovaikutusta. Kommentoin Aamulehdessä tänään julkaistua haastatteluasi, joten laitanpa sen tähän tiedoksi sinulle ja muillekin. Siinä on myös hieman lumeesta. https://liinanblogi.com/2018/01/25/puoskarikuoro-vahvistuu-mutta-moniaanisyytta-nakyvissa/


    • Juhani Knuuti

      Kiitos kommentista. Kirjoituksessasi oli paljon asiaa. Muutamasta olen kyllä eri mieltä.

      Sanoit, että taistelen epävirallisia hoitoja vastaan….. En taistele. Pääasiassa haluan herättää ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kriittisesti. Toisekseen minulla ei ole mitään epävirallisia hoitoja vastaan. Vastustan huiputusta olipa se virallista tai epävirallista. Minusta terveysteeman alla toimii suuri määrä huiputtajia, jotka hyötyvät taloudellisesti ihmisten hyväuskoisuudesta vaikka hoidoilla ei ole mitään vaikutusta. Minä en hyväksy rahastamista hoidoilla, jonka ainoa vaikutus on lume. Sinänsä lume on tietysti tavoiteltava asia eikä ole mitään pahaa, jos lume selittää hyötykokemukset.

      Kommenttiesi rivien välistä voi lukea, että jotenkin pidät luonnontieteellistä näkökulmaa kovana. Unohdetaan luonnontiede. Kysytään vain millä tavalla hoidon teho voidaan osoittaa? Luonnollinen vastaus on vertailu toiseen hoitoon ja hoidon tulosten vertaaminen. Ei tähän luonnontieteellistä viitekehystä tarvita. Pelkästään tavallista järjen käyttöä. Se, että hoito ei eroa lumeesta ei tee sitä hyödytöntä mutta tarkoittaa sitä, että sillä ei ole varsinaista tehoa vuorovaikutuksen lisäksi.

      Kritisoit myös sitä, että vaikka luonnontiede ei ole löytänyt meridiaaneja, ne jotenkin mystisesti voisivat toimia. Kuitenkin kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kautta historian ihmiset ovat mielikuvitelleet vaikka millaisia teorioita elimistöstä. Tutkittaessa ne ovat osoittautuneetkin vain mielikuvituksen tuottamiksi ja niistä on valtaosin luovuttu sillä ne eivät kykene selittämään mitään. Kiinakin on kovaa vauhtia siirtymässä pois perinteisestä ”lääketieteestä” sitä mukaan kun resurssit riittävät. Vielä ei maaseudulla riitä ja perinteiset hoidot ovat ainoa vaihtoehto. Onneksi Suomessa meillä on muitakin vaihtoehtoja kuin kuppaus, viina ja sauna.


  5. Frans

    Vyöhyketerapiasta minulla ei ole kokemusta, joten siihen en pysty ottamaan kantaa.

    Muista kirjoituksessa esiin tulleista hoitomuodoista kokemusta on paljon. Entisenä voimailijana olen 30 vuoden aikana käynyt esim. hieronnassa n. 500 kertaa, kiropraktikolla n. 30 kertaa ja muualla nikamakäsitelyssä ehkä 50 kertaa. Lisäksi akupunktiohoidossa olen käynyt 20 vuoden aikana kerran tai kaksi vuosittain.

    Hieronnasta saatava hyöty on välitön: lihasjännitys/kireys poistuvat ja lihakset rentoutuvat ja ainakin usean raskaan harjoittelun jäljiltä palautuminen nopeutuu (unohtamatta venyttelyä).

    Kiropraktinen hoito sisältää erilaisia käsillä tehtäviä eli manuaalisia tekniikoita, nivelten ja erityisesti selkärangan manipulointia (esim. nikama- ja fasettinivellukot).
    Kun lähtee tällaiseen käsittelyyn, on paras varmistaa, että on menossa ammattilaisen vastaanotolle. Kannattaa siis etukäteen ottaaa selvää, että käsittelijä kuuluu Suomen kiropraktikkoliittoon tai on saanut hyväksytyn korkeakoulutuksen ammattiin, josta wikipediassa seuraavasti:

    Kiropraktikon koulutus kestää keskimäärin 5 vuotta. Täysipäiväisen opiskelun, tenttien sekä hyväksytyn lopputyön lisäksi koulutus edellyttää vuoden pituisen klinikkaharjoittelun. Koulutus vastaa ensimmäisen 2-3 vuoden osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia pääaineina mm. anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Esimerkiksi Tanskassa Odensen yliopistossa kiropraktiikan opiskelu tapahtuu 3 ensimmäisen vuoden aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Suomalaisilta hakijoilta sisäänpääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto ja kielikoe, jonka lisäksi voidaan vaatia henkilökohtaista haastattelua kyseisessä yliopistossa.

    Koulutettu kiropraktikko voi hoitaa potilasta ilman lääkärin lähetettä. Hoitokoulutuksen keskittyminen tuki- ja liikuntaelinvaivojen manuaalisiin hoitoihin antaa kiropraktikolle erinomaisen mahdollisuuden päästä hyviin hoitotuloksiin.

    Omista parhaista kokemuksistani voin kertoa sen verran, että joskus lannerankani on ollut niin kipeä ja ”lukossa”, että olen vaivoin päässyt omin jaloin hoitoon ja 1- 2 käsittelyn jälkeen selkä on palautunut normaalitilaan.

    Eräällä tuttavallani oli joitakin vuosia sitten voimakasta kipua vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa lähes puolen vuoden ajan. Hän kävi siitä useamman kerran lääkärissä ja sai kipulääkitystä, mutta tilanne ei parantunut (kivun takia hän menetti yöunet lähes kokonaan).

    Puheltuani hänen kanssaan, suosittelin koulutetulla kiropraktikolla käymistä. Tuttavani meni hoitoon ja 3-4 yläselän käsittelyn jälkeen vaiva tuli kuntoon: Tämän jälkeen kivut hävisivät ja hän pystyi nukkumaan eikä kipulääkitsytä enää tarvittu.

    Joten ei kiropraktiikassa ole kyse mistään mystiikasta tai paholaisen asianajaja-jutuista, vaan konkreettisesta selkärangan /nivelten hoidosta.

    Niskaani olen käynyt hoitamassa akupunktiolääkärillä n. 20 vuoden ajan. Niskani menee 1-2 kertaa vuodessa niin kireäksi ja jumiin, että hieronta ei enää auta riittävästi. Mennessäni hoitoon, akupunktiolääkäri tutkii esim niskani liikkuvuutta, joka voi olla arviolta 50-60 astetta sivuille päätä käännettäessä. 1-2 hoidon jälkeen liikkuvuus on parantunut n. 70-80:een asteeseen ja lähes kaikki kireys ja jumi poistunut.

    Itse suhtaudun kaikkiin edellämainittuihin hoitomuotoihin sekä kaikkiin muihinkin hoitoihin ja lääkkeisiin realistisesti ja neutraalisti, enkä näe, että niissä olisi plasebo-efektillä juurikaan vaikutusta. Kyse on yksinkertaisesti konkreetisista toimenpiteistä ja niiden aikaansaamista vaikutuksista.

    Länsimaisessa akupunktiossa on kyse ääreishermoston kautta välittyvistä impulssiärsykkeistä l.
    ääreishermoston ärsytyshoidosta. Mitä tulee lumeakupunktioon, sitä on vaikeaa tutkia, koska vaikuttavia pisteitä on kehossa ainakin kuutisensataa. Jokainen pistos, vaikkei osukaan aivan kohdalleen, lähettää ärsykkeen, joten pelkästä lumevaikutuksesta ei ole kyse.

    Sellainen mielenkiintoinen pointti liittyy akupunktioon, että Kiinassa tehdään paljon leikkauksia akupunktiopuudutuksessa ja myös Suomessa (joskaan ei yleisesti).

    Seuraavassa osoite asiallisesta jutusta akupunktiosta:

    http://www.ts.fi/teemat/1074066778/Lihaksiin+ja+luustoon+kohdistuvaan+kipuun+akupunktio+tuo+usein+helpotusta


    • Juhani Knuuti

      Kiitos kommentista.

      Ei hoidettava tiedä milloin on kysymys lumevaikutuksesta ja milloin muusta. Ei kyse ole mistään luuloista vaan todellisista tuntemuksista.

      Minulla ei ole tietoa, että Kiinassa akupunktiolla olisi ketään leikattu eikä yhtään potilasta ole tietääkseni Suomessa leikattu ilman kunnon antestesiaa ja kivunlievitystä vain akupuntioon turvautuen. Mikäli sinulla on tällaisesta tietoa, olisin äärettömän kiinnostunut.


  6. Frans

    Kommentoin jo eilen, mutta ei ole näköjään mennyt perille.

    Kiinassa on tehty vuosina 1958-1973 n. 600 000 leikkausta akupunktiopuudutuksessa sisältäen esim. huomattavan määrän avosydänleikkuksia (ks. liitteet alla; leikkauksista on mainittu jo tuossa 5.2. kirjoitetun kommenttini liitteessä). Akupunktiopuudutuksessa on tehty myös aivokasvainleikkauksia, josta löytyy tietoa mm. Suomalainen Lääkärikeskus-teoksen 5.osasta s. 243 (siinä on kuva leikkaukseen menevästä potilaasta, joka on puudutettu korvaan pistetyillä neuloilla). Edellämainitussa kirjassa on aika hyvin asiaa akupunktiosta, mutta valitettavasti en saanut sitä liitettyä tähän.

    Eikö lääkiksessä sivuta akupunktiota ollenkaan; luulisi tällaisen vähän haittavaikutuksia sisältävän ja edullisen anestesiamuodon kiinnostavan terveydenhoitojärjestelmää ?

    Googlesta haulla ”Acupuncture Anesthesia in surgery” löytyy paljon tuloksia.

    Selvitän vielä noita Suomessa tehtyjä akupunktioleikkauksia.

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21570137
    http://www.zentofitness.com/acupuncture-method-surgical-anesthesia/


    • Juhani Knuuti

      Kiitos kommentista.
      Uskoo ken haluaa. Jos akupunktiolla voisi korvata kivunhoidon/antestesian turvallisesti ja tehokkaasti esim avosydänkirurgian, vatsaleikkausten ym yhteydessä, se olisi jo täyttää valtavirtaa joka paikassa tällä planeetalla. Kun se ei ole, muutoin kuin tuollaisten tarinoiden varassa, en pidä kertomuksiasi uskottavina.

      Tänään ei ole eettistä tehdä mitään merkittäviä leikkaustoimenpiteitä ilman oikeaa anestesiaa. Mutta jos oikean anastesian ohessa haluaa akupunktiota käyttää, niin mikäs siinä.


  7. Antti

    Liinan blogia luettuani mietinkin, että etkö Juhani näe mitään hyvää näissä ”uskomushoidoissa”. Vähän sellainen kuva on kirjoituksistasi tullut.. Mutta tuossa tulikin vastaus, josta olen samaa mieltä. Uskomushoidot voivat olla ihan hyödyllisiäkin niin kauan, kun osataan tunnistaa, millon on niiden sijasta tarve turvautua lääketieteellisiin hoitoihin ja että tiedostetaan niiden perustuvan lumevaikutukseen, eikä odoteta niiden vaikka parantavan syöpää (voi olla hyötyä esim. mielen kannalta, mutta ei poista itse syytä).

    Järki ja tunteet: Näkisin, että automaattisesti ei kannata valita ensin uskomushoitoa ja sen jälkeen lääketieteellistä hoitoa, jos ensimmäinen ei auta. Sen sijaan pitää tietenkin ottaa huomioon, millaisesta ongelmasta on kyse: riittäisikö siihen vain placebon kautta vaikuttava hoito, vai onko välttämätöntä saada tutkitusti vaikuttavaa hoitoa. Uskomushoidon kokeilu ensin on aika turhaa. Ei kai ole hyvä, että joku jättää menemättä lääkäriin siksi, kun tuntee/luulee uskomushoidon auttavan? Eli joka tapauksessa olisi hyvä hakea apua lääketieteen keinoista. Jos kuitenkin päättää kokeilla uskomushoitoa, pitäisi huomioida myös hoidontarpeen kiireellisyys, jottei tämä ”kokeilu” viivästytä lääketieteellistä hoitoa.


    • Juhani Knuuti

      Kiva, että olit osannut poimia oman kantani oikein kirjoituksista. En näe uskomushoitoja sinänsä haitallisina mutta niistä voi olla suurtakin haittaa, jos tehokas hoito jää saamatta. Lisäksi tuo rahastaminen huijauksella ei ole mielestäni hyväksyttävää.


Kommentoi