Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Blogikommenttien katekismus

Katekismus on käsikirja, joka pyrkii selittämään ja avaamaan Raamatun keskeisen sisällön. Tämä kirjoitus pyrkii toimimaan blogikommenttien ja argumentaation katekismuksena.

 

Mielestäni lukijoiden kommentointi ja kommentteihin vastaaminen ovat olennainen osa blogaamista. Blogikirjoitukset synnyttävät vuorovaikutuksen kirjoittajan ja lukijoiden välillä.

Kirjoituksiini on tullut tuhansia kommentteja. Lukijoiden kommentit ovat usein hyödyllisiä, sillä ne voivat tuoda esiin toisen näkökulman asioihin – näkökulman, joka ei välttämättä olisi tullut itselle mieleen.

Kommentit myös täydentävät kirjoituksia. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin.

Kommenteissa toistuvat kuitenkin säännöllisesti tietynlaiset argumentoinnin ja logiikan virheet. Niiden käsittely antaa mielestäni mahdollisuuden pohtia näitä aiheita tarkemmin.

Tähän vuoden ensimmäiseen blogiini olen koonnut 25 kpl tavallisia terveysväitteitä ja kommentteja, joihin liittyy edellä kuvattuja haasteita. Olen tiivistänyt kommentteja ja sisällyttänyt vain kommentin keskeisen viestin. Kaikki kommenttitekstit eivät siis ole sanasta sanaan kopioituja.

Lukijat ovat myös tervetulleita jatkamaan listaa.

 

  • Tohtori X sanoi minulle näin. Sanot nyt muuta, väitätkö, että tohtori X valehtelee?

Tässä kirjoittamaani terveysväitettä yritetään siirtää minun ja jonkin anonyymin tohtorin väliseksi riidaksi. On mahdotonta vahvistaa mitä tuo tohtori X on oikeasti sanonut. Todellisuudessa tutkimustietoon vetoamalla ei koskaan väitetä ketään valehtelijaksi. Jos kysymys olisi oikeista näkemyseroista, tämä johtaisi normaaliin tutkijoiden keskusteluun.

 

  • Tutkijat eivät uskalla kertoa oikeaa totuutta, koska pelkäävät, että yliopisto rankaisee.
  • Sen lauluja laulat, ken palkan maksaa.

Tuollaisten kommentin esittäjällä ei ole mitään käsitystä siitä millainen on yliopiston ja sen tutkijoiden välinen suhde ja miten tutkimustyötä tehdään. Yliopistohan tarjoaa puitteet missä tutkija voi tutkimustaan tehdä eikä hallinto päätä mitä saa tutkia ja mitä ei.

Väitän, että juuri yliopistoissa on suurin mahdollinen vapaus päättää, millaista tutkimusta tekee. Yliopistojen hallinto ei todellakaan rajaa tutkimusaiheita vaan kannustaa hakemaan myös ulkopuolista rahoitusta omiin tutkimusideoihin. Yliopiston vaatimukset ovat tutkimuksen tehokkuus, rehellisyys, avoimuus ja eettisyys.

Toki trendinä on viime vuosina ollut, että poliitikot pyrkivät ohjaamaan tutkimusrahoitusta mielestään tärkeämpiin kohteisiin. Tämäkin tapahtuu kuitenkin tutkimusohjelmien kautta ja sen osuus on vielä pieni verrattuna tutkijalähtöiseen tutkimusrahoitukseen.

 

  • Nykyiset ravitsemussuositukset ovat aiheuttaneet lihavuusepidemian

Väite on esitetty lukuisia kertoja ja yhtä monta kertaa se on täysin järjettömänä kumottu.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että mikäli väestö noudattaisi ravitsemussuosituksia paremmin, väestön terveydentila kohenisi.

Lihavuusongelma ei aiheudu suosituksista vaan siitä, että ravitsemussuosituksia noudattaa vain pieni osa väestöstä. Ilmeisesti nyky-yhteiskunnassa on niin paljon houkutuksia syödä hyvälle maistuvaa runsasenergiaista roskaruokaa ja sitä on yllin kyllin halvalla saatavissa.

 

  • Lääkkeet aiheuttavat paljon kuolemia. Ei kannata arvostella lisäravinteita.

On täysin totta, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia. Mutta yhtä totta on myös se, että oikein käytettynä lääkkeiden hyödyt ylittävät niiden haitat. Tästä ilmiöstä olen kirjoittanut aikaisemmin käyttämällä esimerkkinä Asperiinia. Asperiini voi aiheuttaa vakavia verenvuotoja. Mutta oikeassa potilasryhmässä se estää paljon suuremman määrän aivo- ja sydäninfarkteja. Ei ole mitään järkeä pelotella vain verenvuodoilla ja unohtaa hyödyt.

Jälkimmäinen kommentti lisäravinteista on tavanomainen harhautus. Se, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia, ei voi mitenkään käyttää perusteena sille, että lisäravinteita ei voisi arvostella.

Myös niitä pitää tarkastella aivan samoin kriittisesti ja arvioida hyötyjä ja haittoja. Jos hyötyjä ei ole olemassa, kaikki saadut riskit ja haitat ovat täysin turhia.

 

  • Puolustat lääkkeitä tutkimusten avulla

Usein tutkitun tiedon puolustaminen tulkitaan tutkimuskohteen puolustamiseksi. Tutkittu tieto perustuu tutkimuksiin. Johtopäätökset riippuvat täysin siitä mitä tutkimukset tutkimuskohteesta sanovat.

Ei ole merkitystä, ovatko johtopäätökset myönteisiä tai kielteisiä tutkitun lääkkeen osalta. Lääketutkimuksien tulkitsemista ei voida väittää lääkkeiden puolustamiseksi. Kyse on tutkimustiedon puolustamisesta.

 

  • Vastustat lisäravinteita, jotta saisit enemmän potilaita ja hyötyisit itse.
  • Lääkärit ja THL haluavat ihmisten olevan sairaita, jotta voisivat määrätä kalliita lääkkeitä.

Nämä lienevät tavallisimpia ja lapsellisimpia salaliittoväitteistä. Ikään kuin kymmenet tuhannet lääkärit ja THL:n henkilökunta olisivat yksissä tuumin tekemässä väestön sairaammaksi. Niin kuin sillä muka saataisiin itselle hyötyä? Ja ikään kuin muka lisäravinteilla olisi osoitettu todellista vaikutusta väestön terveyteen?

 

  • Synteettinen kopioi luonnon omaa valmistetta, mutta kopio ei ole sama asia kuin luonnon alkuperäinen tuote
  • Tieteelliset tutkimukset joihin vetoat, eivät ole tehty luonnon suoloilla. Tässä on vissi ero, vaikka et sitä niiden tieteellä rajattujen linssien läpi voikaan nähdä.
  • Merisuolassa mineraalit ovat ’luonnollisessa’ muodossaan ja siten helposti sulavia, johon elimistömme on tottunut koko lajien evoluution ajan, kohta 4 miljardia vuotta. Puhdistettu tai usein teollisesti valmistettu ruokasuola on elimistöllemme vieras aine ja siksi sen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Hämmästyttävän usein törmää väitteisiin, jossa kuvitellaan kemiallisesti identtisen luonnon yhdisteen eroavan synteettisestä. C-vitamiinista, suolasta ja sitruunahaposta on usein esitetty tällaisia väitteitä.

Harha selittynee nykyisellä luonnon maagisella ihailulla. Ikään kuin kaikki luonnossa oleva olisi parempaa ja terveellisempää kuin ihmisen tekemä.

Tosiasiassa kemiallisesti identtinen yhdiste on myös elimistön näkökulmasta identtinen eikä se voi mitenkään erottaa onko se ”luonnollinen” vai ihmisen tekemä. Maagiseen luonnollisuuteen uskovat näyttävät sulkevan silmänsä myös sille tosiasialle, että valtaosa luonnosta on ihmiselle myrkyllistä.

 

  • Hyökkäät biohakkerointia vastaan vaikka prof x:llä on xx artikkelia ja hän on eri mieltä. Eivät taida Knuutin natsat riittää.

Tämä on tietynlainen sofistikoitunut Ad hominem –hyökkäys, jossa väitteen esittäjän meriittejä arvostelemalla pyritään tekemään itse asiakin epäuskottavaksi. Vaikka tuossa tilanteessa ”natsat” kyllä riittivät, ei niillä ole itse asian kannalta mitään merkitystä.

Ylipäätään sillä kuka asian esittää ei ole suurta merkitystä, vain itse sisällöllä ja sen perusteluilla. Henkilöön kohdistuva hyökkäys on tyypillisesti merkki siitä, että ei ole esittää muita vakuuttavia argumentteja.

 

  • Biohakkerointitoiminta on järkevää, koska ns. virallinen terveydenhoito pahasti korruptoitunut. Sama koskee lääketeollisuuden rahoittamia potilasyhdistyksiä, joka ovat käytännössä osa myyntiorganisaatiota. Näinpä itsensä mittaaminen ja seuranta on hyvinkin perusteltua ja tarvittaessa voi ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Tätähän ei nykyinen ’terveydenhoito’ tue, koska bisnesmalli on hoitaa oireita, ei syitä.

Väite on sukua kohdan 8 väitteelle. Tässä salaliitto koskee vieläkin laajempaa toimijajoukkoa, jotka kaikki ovat korruptoituneita. Toinen keskeinen looginen ongelma on, miten terveydenhuollon korruptoitumisella voi perustella biohakkerointia? Eikö lähtökohta olekaan, että itsensä mittaamisesta tulee olla osoitettua hyötyä?

Terveyden huollon ”bisnesmalli” on mielenkiintoinen termi, sillä valtaosa tästä ”bisneksestä” on niukoin verovaroin tuotettua julkista terveydenhuoltoa. Mikä olisi se motiivi, joka saisi julkisesti rahoitetun terveydenhuollon tahallaan hoitamaan potilaita huonosti? Mitä etua toimijat siitä saisivat? Hehän toimivat kuukauspalkalla?

 

  • Sokeri ja hiilihydraatit aiheuttavat diabeteksen

On helppo ymmärtää, että kun sairauden suomenkielinen nimi on sokeritauti, yhteys sokeriin tuntuu luonnolliselta. Vaikka diabeteksen keskeisin ilmiö on veren korkea sokeripitoisuus, sairaus ei todellakaan johdu ravinnon sokereista tai hiilihydraateista. Asiasta voi lukea lisää täältä ja täältä.

 

  • Käypähoitosuositus ei kuitenkaan paastoinsuliinin mittausta suosittele, eikä lääkärit sitä tunne, lieneekö syynä se, että liian aikaisin havaittu taudin kehittyminen vähentää erittäin tuottoisaa lääkkeiden myyntiä?

Toistuvan salaliittoväitteen lisäksi kommentoija väittää, että pitäisi seurata paastoinsuliinia. Tutkimusten mukaan siitä ei kuitenkaan ole hyötyä seurannassa. Asiasta voi lukea lisää täältä.

 

  • Ravitsemussuositusten mukaan on pakko syödä 8 viipaletta leipää

Vastaavia versioita ravitsemussuositusten ”määräyksistä” on lukuisia ja kaikki perustuvat siihen väärinymmärrykseen, että suositukset muka määräisivät syömään tiettyjä ruokia tietyn määrän. Suositukset ovat laadittu niin, että niiden perusteella kukin voi koostaa itselleen sopivan terveyttä edistävän ruokavalion.

 

  • Meillä mieheni kanssa on ollut varaa itse kokeilla xxx-ruokavaliota ja todeta sen positiiviset vaikutukset. Virallinen käypä hoito jyrää ja jos se olisi ollut hyvä, ei meillä olisi tällaista määrää sairaita. Mutta takaahan se ahkerille lääkäreille ja kirurgeille töitä. Tyydytetty rasva eli voi on parasta aivoille. Ottakaa vastuu itsestänne ja kyselkää lääkärienne sidonnaisuuksista lääketehtaisiin tai ruokateollisuuteen!

Kommenttiin kiteytyy melkein kaikki loogiset virheet. Omat tuntemukset ovat ihan ok peruste itselle, vaikkei pelkkien tuntemuksien perusteella ruokavalion terveellisyydestä voikaan mitään päätellä. Esimerkiksi korkea verenpaine tai veren kolesteroli eivät tunnu missään, vaikka ovatkin pitkään jatkuessaan merkittävät riskitekijät valtimosairauksille. Omien kokemusten perusteella ei suosituksia voi laatia. Lue myös lumevaikutuksesta.

 

  • Suolaa käytän niin kuin haluan ja jalkakrampit eivät vaivaa, kuten monia niukan suolan käyttäjiä. Verenpaineesta ei ole tietoakaan, joten se se vasta on urbaania legendaa.

Yksilön tapa reagoida vaihtelee. On tunnettua, että osa väestöstä on herkempiä suolan verenpainetta nostavalle vaikutukselle ja osalla verenpaine ei helposti nouse, vaikka ruoassa olisi runsaasti suolaa. Väestötasolla runsas suolan määrä lisää selvästi verenpainetaudin esiintyvyyttä. Yksilön reagoinnista ei voi tehdä laajoja tulkintoja.

 

  • Artikkelissa ilmeisesti tuputetaan tieteen varjolla sitä uskomusta, että vuorisuolasta ei voi olla mitään hyötyä. Tietääkseni missään ei ole koskaan tehty tutkimusta, jossa olisi rinnakkain vertailtu eri suolojen vaikutusta hyvinvointiin. Eli artikkelin kirjoittajalla ei ole tieteeseen vedoten mitään pohjaa sanoa voiko terveysvaikutuksia olla vai ei, ja siinä suhteessa ollaan samassa puoskaroinnissa kuin nämä huuhaa-ihmiset.
  • Hölmöjä nämä tohtoreiden päätelmät, kun jotain ei ole kymmeniä vuosia tutkittu niin ei voi toimia ja tyrmätään täysin. Maailmassa on aika pirusti asioita mitä ei ole tutkittu, eikä se tarkoita, etteikö silloin voisi olla todella hyödyllistä ja toimivaa.

Näytön taakka on aina väitteen tekijällä. Jos väittää, että vuorisuola on terveyttä edistävä ja parempi kuin tavallinen suola, tulisi itse esittää sitä tukevaa näyttöä. Ruokasuolan osalta lähtökohta on, että saamme suolaa liikaa ja että sitä tulisi vähentää. Koska vuorisuola on 98%:sti sitä samaa natriumkloridia kuten tavallinen ruokasuola, on epäuskottavaa väittää sen olevan sen parempaa kuin muut suolat.

 

  • Norjassa veren kolesterolipitoisuuden suosituksen yläraja 7 mmol/L eli selvästi korkeampi kuin Suomessa

Tämä on urbaani legenda, joka tulee toistuvasti esiin kolesteroliaiheesta keskusteltaessa. Norjassa rajat ovat samat kuin kaikkialla Euroopassa. Norja on vahvistanut kaikki aiheeseen liittyvät eurooppalaiset hoito-ohjeet.

 

  • Kirjoittajalta näyttää kuitenkin unohtuvan se fakta, että eri hoitomuotojen toimivuudesta ja tuloksista parhaimman kuvan saa kokeilemalla itse. Eniten painoarvoa on yksilön omalla kokemuksella, ei tutkimuksella.

Kannattaa lukea kirjoitukseni lume- ja nosebo-vaikutuksista. Omat kokemukset voivat olla itselle vakuuttavia mutta niiden perusteella ei voi päätellä asiasta laajemmin.

 

  • On täysin selvä asia tutkimattakin, että ihmisen energia aineenvaihdunta l. ”palamisprosessi” ei voi olla tuottamatta elimistölle haitallisia aineenvaihdunta tuotteita (kun vetymoottori toimii, tulee pakoputkesta vettä…elimistö taas on paljon monimutkaisempi kuin vetymoottori), joista osa jää kuormittamaan kehoa liikaa.

Kommentoija ilmeisesti olettaa, että tästä evoluution kehittämästä ihmisen omasta polttomoottorista olisi unohtunut pakoputki kokonaan. Luonnollisuuden ihannointi ei näytä sisältävän luottamusta ihmisen biologiaan selvitä omista jätteistään.

 

  • Lääketieteen Nobel-palkinnon saanut saksalainen Otto Warburg (1883-1970) osoitti, että syöpäkasvaimet suurentuvat ja metastasoivat muualle elimistöön sokereiden (hiilihydraattien) avulla. Syöpälääkärit ja -potilaat eivät näytä tietävän tätä tosiasiaa yleisesti, vaikka sillä on suuri merkitys potilaan ennusteelle.

Itse asiassa koko väite on urbaani legenda. Ensiksikään, Otto Warburg ei ole tuota havaintoa tehnyt. Toiseksi, vaikka syöpäsolukko ahneena on perso useille ravintoaineille (kuten esim glukoosi) ravinnon sokereilla tai hiilihydraateilla ei ole vaikutusta syövän leviämiseen.

Veren glukoosipitoisuus pysyy yleensä normaalisti joka tapauksessa vähintään noin 4-5 mmol/L tasolla. On totta, että laskemalla veren glukoosipitoisuus todella alas syöpäsolutkin kuolisivat. Tosin se ei johtuisi glukoosin puutteesta vaan siitä, että syöpää kantanut potilas kuolisi hypoglykemiaan ennen syöpäsoluja.

 

  • Knuuti on tiedeuskovainen

Itse asiassa tällainen arvostelu on ylpeyden aihe. Kyllä fakta on se, että tieteelliset tutkimukset ovat parempia kuin ihmisten henkilökohtaiset kokemukset.

Lainaan Pauli Ohukaista: ”Tieteessä ei loppujen lopuksi ole mitään toimivalle maalaisjärjelle vierasta: tehdään tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa havaintoja, muodostetaan testattavia hypoteeseja, tulkitaan tuloksia johdonmukaisen logiikan avulla ja raportoidaan tulokset tiedeyhteisön arvioitavaksi. Siinä on tieteellisen tutkimuksen ydin.

Vaikka todellakaan ei kysymys ole uskovaisuudesta, mitä vikaa siinä olisi? Eikö kannata pyrkiä kontrolloituihin olosuhteisiin tai johdonmukaiseen logiikkaan? Eikö hypoteeseja kannata testata? Eikö tuloksia pidä julkistaa?”

 

69 vastausta artikkeliin “Blogikommenttien katekismus”

  1. Sini

    Olisi kiva kuulla perusteltua kommentointia What the Health dokumentin osalta. Itse hämmennyin asenteesta vegaaniseen ruokavalioon syöpää parantavana hoitona (vaikka itsekin olen kasvissyöjä). Tämä dokumentti on saanut osakseen paljon hypetystä joten kaipaisin hieman jalat maahan taktiikkaa hypetykseen.


    • Juhani Knuuti

      Pitääpä katsoa, en ole vielä nähnyt.


    • Samuli

      Itsekkin olen utelias kyseisen dokumentin osalta. Dokumentti tuo hyviä pointteja ruokavalion suhteen, mutta loppua kohden se alkaa vaikuttamaan enemmän ja enemmän tiettyyn ruokavalioon suuntautuneelta propagandalta. Ei siinä tietenkään pahaa ole, että mainostetaan kasvisten syöntiä jne. Mutta osa dokumentissa esitetyistä tutkimuksista vähän ihmetyttivät ja en löytänyt ainakaan itse kaikille tarpeeksi tukevaa faktaa.
      Olisi tosiaan kiva kuulla Knuutin mielipide kyseisestä filmistä


  2. Anja Tolonen

    Professori Knuuti

    Netistä on, ilmeisesti jälleen, lähtenyt ns tieto, jonka takia minun kuppini meni täysin nurin. Kyseessä on ”kuivahukkuminen”. Mekanismi on seuraava: lapsi ( ei yksikään aikuinen) on vesileikeissä joutunut tilanteeseen , jossa on vetänyt vettä henkeen. Tätä on seurannut luonnon muovaava voimakas yskänrefleksi. Pelastaja on auttanut lapsen pois vedestä ja tilanne on ohi. Saman vuorokauden aikana on alkanut tapahtua. Lapsi menee hypotooniseksi ja niin huonokuntoiseksi, että hänet kiikutetaan ensiapupkl:lle. Tämän jälkeen on kaksi mahdollisuutta : hän joko selviää hengissä tai sitten kuolee. Hoitoa ei ole. Esim. San Diegon sairaalassa tällaisia lapsia on ollut monta yhtä aikaa. Kuoleman syynä on kuivahukkuminen, jonka aiheuttaa jonnekin varastoitunut vesi, joka imeytyy alveoleihin ja lapsi hukkuu sairaalan sängyssä. Toinen mahdollisuus on broncukseen muodostunut vesiembolia, joka ”aktivoituu” ja hukuttaa lapsen kuivalla maalla. Tähän uskoo vakaasti mm. 33-vuotias akateeminen, tieteellistä tietoa omalta alaltaan hankiva kahden lapsen äiti. HUS:sin ensiapulääkinnän ylilääkäri on kommentoinut asiaa. Kommentin yksinkertainen viesti on: vain veteen voi hukkua. Tällä tiedolla ei nettiuskovaiselle ole mitään arvoa. Kuivahukkumisia tapahtuu, joten se siitä.


  3. Ahti Leinvuo

    Voisiko tässä esittää kysymyksen liittyen Menieren taudin hoitoon?. Peruslääkityksenä käytetään Betaserc 24 mg jolla pitäisi parantaa sisäkorvan verenkiertoa. Toinen kohtauksia edeltävänä ja kohtausten aikana Vertipam nimistä lääkettä jonka valmistus on lopetettu mutta sitä saa reseptillä apteekin valmistamana jossa on 2 komponenttia eli 2 mg diapamia ja 50 mg nikotiinihappoa. Syklitsiini pitää ostaa erikseen Marzine 50 mg nimisenä pahoinvointilääkkeenä. Kysyn, että onko tuolla nikotiinihapolla oikeasti vaikutusta sisäkorvan verenkiertoon,vaikka se aiheuttaa kasvojen punoituksen (sinänsä hyvän tuntuinen vaikuttavuus)? Toinen kysymys minkälaisilla määrillä nikotiinihappo voi vaurioittaa munuaisia tai maksaa ? Pahimmassa tapauksessa sitä on otettava lääkkeen yhteydessä. 300 mg vuorokaudessa.


    • Juhani Knuuti

      Kiitos kysymyksestäsi. Kysyt asiaa, joka on korvatautien erikoisalaa, enkä ole tuohon Menieren tautiin ja sen hoitoon erityisesti perehtynyt. Kannattaa kysyä asiantuntijalta. Nikotiinihapon eli niasiinin ihoverenkiertoa laajentava vaikutus on tuttu sillä sitä käytetään myös muussa tarkoituksessa. Kyseessähän on B3-vitamiini, jonka saannille on suositukset (10-20 mg/päivä). Pikaisesti katsottuna en löytänyt yhtään tutkimusta, jossa olisi selvitetty niasiinin vaikutusta suoraan sisäkorvan verenkiertoon. Niasiinia ja sen johdannaisia on kyllä käytetty lääkkeinä ja myös maksatoksisuutta on raportoitu mutta tuollaisilla 50 mg annoksilla ei.


      • Ahti Leinvuo

        Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Juuri tuo maksa- ja munuaistoksisuus on pelottanut. Mieltäni rauhoitti että 50 mg ei ole haitallista. Korvaklinikalta aiemmin mainitsemaani kokoonpanoa olen reseptillä siis saanut. Lääke kuitenkin tuntuu helpottavan kohtauksia, mutta aloin myös epäillä olenko sortunut uskomuspuolelle tuon niasiinin vaikuttamisessa ja jos sittenkin tuo pieni määrä diapamia yksikseen rauhoittaa. Näin ollen uskallan kuitenkin tuota yhdistelmälääkettä käyttää tarvittaessa.


  4. pena

    Törmäsin tänään blogiisi ja järkytyin erityisesti kirjoitustesi kommenttikentistä. Pikaisen analyysin perusteella skeptiset arvostelijasi eivät ole todellakaan perehtyneet asioihin, mistä puhuvat. Perusteleminen mm. omalla kokemuksella tai viihdelehden ”tutkimuksella” saa minut voimaan pahoin (arvostan sitä, miten jaksat edes vaivautua vastaamaan heille). En tiedä toimiiko rautalangasta vääntäminen näille kovapäisille (en tahdo yleistää, mutta todennäköisesti asiaa opiskelemattomille) ihmisille, mutta esimerkiksi tieteellisen tiedon/artikkelin peruskulmakivet ja lumevaikutuksen merkitys voisi olla hyvä blogipostauksen aihe (esim. diagrammien avulla). Joudut avaamaan näitä kymmeniä kertoja kommenttikentässä ja siltikään osa lukijoistasi ei ymmärrä kuinka typerää olisi normalisoida hoidot, jotka saattavat juurikin plasebon vuoksi tehota muutamaan ihmiseen tuhansista.


    • Juhani Knuuti

      Kiitos palautteesta. Totta on, että samat väitteet toistuvat. Kuitenkin niitä avaamalla mahdollistuu keskustelu. Olen kyllä kirjoittanut ihan omat jutut lume – ja nosebo-vaikutuksistakin. Myös monista perusasioista tiedon hakemisen suhteen on tullut kirjoitettua. Tämä on käsivällisten hommaa. 😉


  5. Mirja Valtonen

    Todella mielenkiintoinen ja asiallinen blogi! En tunne toista näin vastuullista lääkäriä. – Hiukan ihmetyttää, että apteekeissakin on tarjolla ainakin kyseenalaisia tuotteita ja väitteitä. Ovatko peräisin jostain Petri-maljalla tehdystä pikkukokeesta, jossa jokin aine vaikuttaa soluryhmään tavalla X. Se sitten yleistetään koskemaan koko ihmistä tai kaikkia ihmisiä. Esimerkkinä tulee mieleen biotiini ja ubikinoni. Eräs ylimainostettu tuote on B12-vitamiini. ”Varmuuden vuoksi, muistin tueksi.” Ja Alzheimeria pelkäävät ostavat…


    • Juhani Knuuti

      Lisäravinteita ja vitamiineja markkinoidaan juurikin niin, että saadaan aikaan tunne, että varmuuden vuoksi kannattaisi käyttää. Loppujen lopuksi muutoin terveellä hyötyä on vain harvasta tuotteesta. Tällainen on D-vitamiini, naisilla saattaa raudan määrä jäädä riittämättömäksi. Kasvissyöjillä tarvitaan hieman enemmän, kuten esim tuo B12 voi jäädä vajaaksi. No, ei kai normaalin monivitamiinin päivittäinen käyttö nyt mikään ongelma ole eikä talous siitä kaadu. Mutta kun terveen kaapissa on lukuisia purnukoita, ollaan kyllä jo liian pitkällä. 😉


      • Mirja Valtonen

        Tämä on totta. Mutta, aasinsiltaa käyttääkseni, kun puheena on ”katekismus”, tietääkö bloginpitäjä tai valtaosa lääkäreistä, mitä uskomukset ovat? Tuon ’huuhaan’ selittää näet ihmismielen kyky muodostaa uskomuksia. (Tässä olen jakanut ajatukset karkeasti kahteen: faktoihin ja uskomuksiin. On myös mm. mielipiteitä.) Meillä kaikilla on niitä, viljalti. Itse asiassa, jos keskustelisimme vain faktojen varassa, maailmassa olisi hyvin hiljaista! 🙂 Pitää tietää, mitä uskomukset ovat, miten ne muodostuvat ja miten niitä voi muuttaa. Lyhyt vastaus viimeiseen: ei lisäämällä tiedon määrää. – Kun näitä ei ymmärretä, menee suuri osa terveysvalistuksesta ja osa potilaan ohjauksesta ’mettähallituksen’ puolelle.


        • Juhani Knuuti

          Juuri siksi virheellisiä terveysväitteitä vastaan tulisi toimia. Mutta on totta, että fanaatikoille tieto ei vaikuta. Mutta niille, jotka eivät vielä ole fanatisoituneet, tieto voi vaikuttaa.


          • Mirja Valtonen

            Hetkinen. Miten mielestäsi fanaatikko eroaa tavallisesta ihmisisestä, jolla on uskomuksia? Minulla on uskomuksia. Sinulla on uskomuksia. Miten nämä kolme eroavat toisistaan? Ts. tiedätkö, mitä uskomukset ovat?


          • Juhani Knuuti

            Fanaatikko ei muuta uskomuksiiaan vaikka tosiasiat kertoisivat muuta.


          • Mirja Valtonen

            Pitää paikkansa. Mutta eipä muutu uskomuskaan. 😉 Halusin tietää, erotatko uskomukset muusta ajattelusta? Fanaatikko on ’vain’ henkilö, joka satsaa liikaa aikaa tai vaivaa tiettyyn asiaan. Se tarkoittaa suppeassa muodossa jonkin asian kiihkomielistä puolustamista.


          • Mirja Valtonen

            Ikävä havaita, että käytetyt käsitteet eivät ole lainkaan selviä. Tällöin ei kannata yrittää keskustella; toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä. Osmo A. Wiion viestintää koskevat lait pätevät edelleen. Kas näin:
            Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”
            Viestinnän viides laki: ”Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat vaan miten asiat näyttävät olevan.”
            Taidan poistua näyttämöltä. 🙂


          • Juhani Knuuti

            Mirja näyttää nyt ilmaisevan ikäväänsä sille asialle, että blogitekstissä ”käsitteet eivät ole selvillä”.
            Siteeratessaan Osmo A Wiioa, hän myös havainnollistaa sen, miten hänen oma viestintänsä epäonnistuu.

            Minä en todellakaan ymmärrä, mitä hän tahtoo. En haluaisi uskoa, että hän haluaisi blogitekstin alkavan luettelolla käytettyjen käsitteiden määrittelyllä. Ei kuulosta kovin kansantajuistavalta tyyliltä.


          • Mirja Valtonen

            Kiitos vastauksesta! On aivan totta, että tämä on julkinen, kansantajuinen blogi. Mutta, kuten YRITIN Wiion avulla vihjata, myös arkipuheessa ja viestinnässä kannattaa pyrkiä mahdollisimman suureen selkeyteen. Vai oletko ehkä eri mieltä? Kieltä – kirjoitettua tai puhuttua – tiedekin käyttää. Jos osaat olla tieteen puolella tarkka käsitteistä ja muusta tekstistä, miksi se olisi oleellisesti vaikeampaa ns. yleiskielellä kirjoitettuna? Et voi tietää, millaisia lukijoita sinulla on. 😉 En nyt tarkoita aivan sitä Ison kirjan vaatimusta ”Olkoon teidän puheenne on, on tahi ei, ei. Kaikki muu on pahasta.” Mutta mielestäni jo tämä parin päivän blogisi seuraaminen – blogi ON mielenkiintoinen – on antanut kuvan siitä, että porukka (lukijat ja kommentaattorit) ymmärtää asiat osin aivan ”väärin” eli toisin kuin olet tarkoittanut. Ja tästä ei yleensä seuraa kuin sekaannusta – tai someraivoa (toivottavasti ei sentään). Ystävällisin terveisin, eräs käyttäytymistieteiljä. 🙂 P.S. Kyllä minäkin välillä sekoilen – se on inhimillistä.


          • Juhani Knuuti

            Olet varmaan oikeassa siinä, että selkeämpi määrittely olisi hyödyllistä ja parantaisi viestin läpimenoa. Ilman muuta kritiikki kirjoituksiani kohtaan on tervetullutta, etenkin rakentava tai asiallinen.

            Kokemukseni on kuitenkin minulle oppinut, että väärinymmärtäminen on usein tahallista. Oikeasti kyllä ymmärretään mitä kerron mutta halutaan vääntää sanomiseni toiseksi taikka ei vain haluta olla samaa mieltä. Olen siis vain tässä suhteessä hieman pessimistisempi kuin sinä siinä mitkä ovat väärinymmärtäjien motiivit. Näiden 3 vuoden aikana olen samoille henkilöille kertonut saman asian kymmenenkin kertaa eri termein ilman, että jankutus olisi loppunut taikka saanut järkevää keskustelua aikaan. Määritelmistä tuo ei ole ollut kiinni.


          • Mirja Valtonen

            Tämä on kovin myöhäisherännäinen kommentti, mutta asiaa, joten kelvannee. Lainasin Skeptikko 4/2016 -lehden. Siinä LKT Veijo Saano kirjoittaa aika tyhjentävästi lääketieteen ja uskomushoitojen erosta. Lääketieteessä lähdetään skeptisesti liikkeelle, kun tutkitaan uuden lääkeaineen tehoa ja turvallisuutta. Lääke oletetaan tehottomaksi ja vaaralliseksi. Vasta kun tutkimustulokset kumoavat ennakko-olettamukset, otetaan lääkeaine hoitokäyttöön. Tähän ja tutkijoiden inhimillisyyteen (ennakko-odotukset eli errare humanum est) perustuu vaatimus kasoissokkokokeista. Uskomushoidot taas perustuvat tunteisiin. Kun musta-tuntuu -tunne on voimakas, muuta perustelua ei tarvita. Fiilispohjalta eli omien tunteiden nojalla voi päättää mitä vain; siksi nämä ihmiset ovat esiintymistaitoisten huijareiden, mainonnan yms. helposti johdateltavissa. Ja, mikä pahinta, tietoon ja tutkimusnäyttöön tukeutuva henkilö on tunnekylmä. Aidon tunteen tunnistaa siitä, että henkilö liikuttuu helposti kyyneliin! Saano kysyykin retorisesti ”Joko somessa on kyynel-selfieitä?” (emt. 5-8)


          • Juhani Knuuti

            Tulee mieleen erään vaihtoehtohoitoja tarjoavan lääkärin kyyneleet siitä, että kun hän oli mielestään ainoa pelastaja kärsiville potilaille ja nyt hänen lääkärinoikeuksiaan rajataan. Voi vain ihailla näyttelemisen taitoa. Taikka vielä pelottavampaa, jos ei ollutkaan näyttelyä.


      • Mirja Valtonen

        Jatkan vielä. Rokotuskielteiset henkilöt omaavat uskomuksia, jotka kohdistuvat roketteisiin. Mutta heidän ei tarvitse olla laisinkaan fanaatikkoja. He ovat omasta mielestään kriittisiä järjen käyttäjiä.


  6. Ismo

    Järjen käyttö ei ole nykyään muodissa.Kiitos, että jaksat pitää tätä mielenkiintoista blogia ajoittaisista tyhmistä kommenteista huolimatta.


  7. Tomi

    Löysin blogisi muutama viikko sitten ja on ollut mukavaa luettavaa. Todella toivon, että et tule vielä lähivuosina kyllästymään blogikirjoittamiseen ja kommentointiin. Olen itse hyvin (ja rahoitustaustaltaan järkevästi) tehtyjen akateemistentutkimusten takana ja aika kyllästynyt yleistyneeseen ilmiöön missä tieteelliset faktat voidaan unohtaa, asioita sivuutetaan ja vääristellään. Esimerkiksi kirjoitukset ravinnosta, rokotuksista, liikunnasta sekä taloudesta saa välillä verenpaineet nousemaan. Yksi vastatutkimus sataa kohti täysin nollatutkimuksella ja -lähdearvolla ei vielä kumoa vanhaa tietoa. Loistavaa löytää kirjoittaja joka jaksaa vasten nykypäivän trendiä kirjoittaa kansantajuisesti tieteen eikä yksittäisen tutkimuksen puolesta.

    Erityisesti moni blogisi uskomuksia puhutteleva aihe kuten asiaa Himalaja suolasta, on mukavaa luettavaa. Joissain kirjoituksissa joskus löytyy (olisi ihme jos ei löytyisi) marginaalisia asiavirheitä, mutta se pääasia mistä kirjotat on hyvää luettavaa ja mainiolla tavalla kirjoitettu. Ikävää, että kommentointi herkästi osuu tekstin kannalta epäolennaisiin asioihin. Kuitenkin, ilo nähdä että jaksat vastata kommentteihin. Välillä ihmettelen kuinka jaksat vastailla hyvinkin erikoisiin väittämiin.

    Hyviä kirjoitushetkiä!


    • Mirja Valtonen

      Samaa mieltä Tomin kanssa. – Mietin vain sitä, kannattaako tässä blogissa keskittyä ilmeisiin virheisiin (tuo Him. suola, kuumakivihoidot, korvakynttilät jne.), kun ne, jotka näihin turvautuvat, tuskin lukevat tätä blogia – ainakaan suurin joukoin. Nämä huuhaa-uskovaiset tekevät ostoksensa missä milloinkin: luontaistuotekaupoissa, netissä jne. Heitä ei voi tavoittaa. Blogisti toki valitsee aiheensa, mutta itse näkisin tärkeämpänä sen seikan pohtimisen, miksi näitä uskomuksia on. Myös lääkäreillä! Koska ne ovat essentielli ihmismielen tapa toimia. 😉 Homma menee helposti eipäs-juupas -väittelyksi. Ja se ei johda mihinkään hedelmälliseen. Pitää ymmärtää ilmiön tausta, miten ’asiat’ toimivat. Sillä MYÖS lääkäreillä on uskomuksia. Jopa haitallisia sellaisia. Tämä on jo paljon vakavampi asia! Vai mitä? – ’Testikysymyksenä’ lääkäreille ja kaikille lukijoille: Tiedätkö omat uskomuksesi?


  8. PT

    Korrelaatio (hämmentävän) monien kommenttien sisällön ja ao, uutisessa viitatun tutkimuksen tulosten välillä ei liene ainakaan vielä osoitettavissa, mutta on hyvinkin helposti uskottavissa 🙂

    https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-suomalaisten-alykkyysosamaara-laskussa-kaanne-1990-luvulla/6715512#gs.YEPy6nY

    Jaksan edelleen hämmästellä blogistin hermojen kestävyyttä ja pitkää pinnaa vaikka fakta tuntuu joillekin uppoavan yhtä heikosti kuin aakkoset Jukolan veljeksille. Vaikka sanotaan, että tieto lisää tuskaa niin totuus on kuitenkin se, että huuhaa ja hömppä se vasta sitä tuskaa lisääkin.

    Tietoa tästä blogista kannattaa laittaa tutuille sekä tuntemattomille, sen tein jo itsekin. Odotan mielenkiinnolla tulevia kirjoituksia!

    ps. hömppätohtori on vain sukunimikaimani, onneksi…


  9. Annu

    Juhani on tiedeuskovainen, eli samanlainen fanaatikko kuin kuka tahansa muukin uskovainen.


    • Juhani Knuuti

      Luitko tuon kirjoitukseni viimeisen kohdan? Siinähän juuri kerron, että olen tiedeuskovainen. Kannattaa lukea, miksi.

      Fanaatikko sen sijaan en ole. Fanaatikko ei muuta mielipidettään vaikka mitä tosiasioista eteen tuotaisiin. Minä muutan sitä aina sen mukaan mitä tutkimusnäyttö eteeni tuo.


      • Annu

        Korjataan.

        Tiedeuskovainen evankelista, joka levittää lääketieteellistä ilosanomaa, vaikka pahin rappio yhteiskunnassa on lääketieteessä.


        • Juhani Knuuti

          Mielenkiintoinen kommentti. Lääketiede on siis pahiten rappioitunut ja korruptoitunut verrattuna esim politiikkaan, puhtaasti kaupalliseen toimintaan, lisäravintokauppaan ja puhtaan huuhaan myyntiin? Noin vain? Ja ilman mitään tarvetta perustella?

          Kullakin on tietenkin omat mielipiteensä mutta, kun kommentoi blogissa, olisi hyvä olla jonkinlainen ajatus väitteiden taustalla. Kaikilla vain niitä ajatuksia ei ole.


  10. Mirja Valtonen

    Knuuti kirjoittaa sinänsä asiaa, tietenkin. Mutta minua hämmästyttää se, että hän on professori. Professorin, jos kenen, täytyy tietää, että käytetyt käsitteet pitää määritellä eksaktisti. Ja myös käyttää systemaattisesti samassa merkityksessä läpi tekstin. Edelleen, jos ilmiötä, johon käsite liittyy, halutaan tutkia, käsite pitää voida operationalisoida. Muutoin käy niin, että ilmoitetaan tutkittavan herkkäuskoisuutta, mutta tullaankin tutkineeksi ilmavaivoja tai päänsärkyä. – Näin toimitaan ainakin muilla tieteenaloilla. Lieneekö lääketiede poikkeus? Sielläkö pärjätään ilman käsitteitä? ”Vestigia terrent.”


    • Juhani Knuuti

      Hyvä Mirja, kiitos tieteen kirjoittamisen lyhyestä oppimäärästä. 😉

      Olisi ehkä hyvä huomioida, että tämä on blogi. Tämä ei ole tieteellinen julkaisusarja. Kirjoitukset eivät ole tiedettä vaan tutkitun tiedon kansantajuistamista.

      Latinaahan tietenkin kannattaisi heittää sitten myös blogin loppuun?


      • Mirja Valtonen

        Tämä on nyt yleisluonteinen komentti, ei ehkä liity suoraan yllä olevaan. Itse ajattelen näin: Kun joku näkee vaivaa ja kirjoittaa asiallista blogitekstiä, luulisin (siis näin minä toimisin hypoteettisessa tapauksessaa) että on miellyttävämpää saada (edes jossain määrin) asiallista vastinetta. Muut mahdollisuudet lienevät hymistely eli ’myötäkarvaan silittely’ ja aggressiivinen haukkuminen ja vastustus. – Käytin latinanmielistä sitaattia kahdesta syystä. Ensinnä, alkukielisenä ’kansa’ löytää sen ja sen selityksen hakukoneella ehkä helpoiten. Toiseksi, kun Suomi on sikäli edsistyksellinen sivistysmaa, että meillä on ainoana maana maailmassa latinankieliset uutiset Nuntii latinii, niin päätin olla ylpeä siitä. En arvannut, että nuo kaksi sanaa herättäisivät nuin paljon pahennusta. (Errare humanum est.) Kukaan immeinen ei ole täyvellinen. Ei edes Nalle Wahlroos. 😀


  11. Mirja Valtonen

    Pahoittelen kirjoitusvirheitä edellä. On jo himpun myöhä…


  12. Mirja Valtonen

    Käsitteistä. Fanatismi on Wikipedian mukaan ”jonkin asian kiihkomielistä puolustamista”. Se ei ole sinänsä negatiivista, vaikka niin kai yleensä ajatellaan. Jos lääkäri tms. puhuu ’fanaattisesti’ tupakan vaaroista, sehän on (periatteessa) hyvä asia. Toki esitystapa voi aiheuttaa infon torjuntaa. – Uskomukset ovat sellaisia käsityksiä, joita pidämme totuutena. Kun niihin liittyvät asiat ovat ihmiselle tärkeitä, niihin liittyy voimakkaita tunteita. Tällaiset uskomukset eivät muutu järkeilemällä eivätkä tiedon vaikutuksesta. Tieto voi muuttua ja se pyritään yleensä perustelemaan järjellä tai harkinnalla. Uskomukset ovat yksittäisen ihmisen yleisiä totuuksia. Ne syntyvät kokemuksen kautta, elämällä. Ne eivät muutu järkeilemällä tai tiedon avulla. – Uskomus on siis erityinen käsityksen laji, joka on yleistys henkilökohtaisesti tärkeistä asioista, joita pidämme totena (”niinhän se on”, ”kerrankin, kun…”), jonka mukaisesti maailmaa havaitsemme ja tulkitsemme (”ihmisiin ei kannata luottaa”), jonka mukaan käytännössä toimimme (teot paljastavat arvot ja uskomukset tehokkaammin kuin sanat). / Lähde: Toivonen, V-M & Asikainen, R. (2001) Usko tai älä. – Toivotan blogistille ja kaikille lukijoille leppoisaa viikonvaihdetta!


  13. Annu

    Mirjam. Lääketiede on kokenut myös pahan rappion, ehkä pahimman rappion yhteiskunnassamme terveyden ohella, joten ei mikään ihme että ihmiset hakee ja etsii vaihtoehtoja.

    Nämä proffat yrittävät vielä viimeillä voimillaan ja auktoriteetin rippeillään levittää lääketieteellistä ilosanomaa, vaikka pahin rappio yhteiskunnassa on juuri siinä ja tietysti myös heissä itsessään. Nämä Proffat on menneen talven lumia. Nykyään on muotia ottaa itse itsestään ja ympäristöstä vastuu.

    Kuuluisa Milgram testi näyttää, että jokainen ihminen, joka kantaa vastuun omista toimistaan, eikä anna sitä sosiaalisien rakenteiden kannettavaksi, pysyy terveempänä ja parantaa samalla ympäristöään muidenkin eduksi.

    Uuden evankelistan, auktoriteetin tai minkään poliittisen johtajan sijaan yhteiskuntamme tarvitsee rohkeita kansalaistottelemattomuuteen ja vastuun kantoon, vaikka se näille porodessoreille ym. onkin kova paikka.


    • Ahti Leinvuo

      Tuo tekstisi on suorastaan herjaava ja asioiden ulkopuolelle menemistä! Tätä blogia pitää sentään lääketieteen tohtori ja professori ja uhrautuu vastaamaan mitä moninaisimpiin ihmisiä askarruttaviin terveyttään koskeviin kysymyksiin. Voisitko ystävällisesti kertoa omat kompetenssiksi kun noin rumaa kielenkäyttöä harjoitat?

      Lääketieteen tutkimus ja sitä auttava teknologia hoitomenetelmineen sekä lääketieteen tutkimustuloksiin pohjautuva lääkkeiden valmistus on ne asiat joilla nykyaikainen terveyden tilanne on saavutettu.


      • Juhani Knuuti

        Vastaus myös nimimerkille Annu.

        Ei oikeastaan ole väliä olenko professori taikka lääkäri vaan ainoastaan itse sisältö on se mikä merkitsee ja ainoastaan sisältöä kannattaa kommentoida. Tuollaiset Annu-nimimerkin takaa henkilöön liittyvät arvostelut ovat valitettavasti nykypäivää. Ihmiset unohtavat normaalit käytöstavat.
        Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmin mm. tässä: http://hyvinvointi.ts.fi/yleinen/ad-hominem/

        Toinen asia on vielä nuo klassiset perustelut siitä, että enää ei tarvitse kumartaa auktoriteetteja. Olen 100% samaa mieltä. Mutta se ei tarkoita, etteikö tutkittua tietoa pitäisi uskoa tai että oma mielipide olisi parempi kuin tutkittu tieto. Pyrin kirjoittamaan niin, että väitteeni perustusivat mahdollisimman paljon tutkittuun tietoon ja mahdollisimman vähän omiin mielipiteisiini.


        • Mirja Valtonen

          Hesarissa esiteltiin tänään Obesity-lehden (Jan 2018) katsaus lihavuuden syistä. HS oli otsikoinut sen ”Mikä on lihavuuden perimmäinen syy?”. No, ei tarvinnut paljon arvailla. 😉 Kalorit eli oma syöpöttely. Fiksua oli se, että toiseksi nostettiin yhteiskunta ja sen tekemä ohjailu (tuet yms.). Tämän ansiosta meillä on jatkuvasti saatavilla ylenpalttisesti kaikkea – ja etenkin epätervellisiä houkutuksia. Jos ei yhteiskunnan ’syyllisyyttä’ oteta huomioon, mikä on yksilön liikasyömisen päätekijä? Tietämättömyys? Välinpitämättömyys? Huono itsekuri eli halu nopeaan tarpeen tai mielihalun tyydyttämiseen? – Luin myös juttusi ’Pitäisikö seplevaltimotautia seuloa?’. Se on kiinnostava. Olisi kai hienoa, jos saatavilla olisi helppo ja luotettava – ja kohtuuhintainen – testi. Mutta. Miten kaikki kansa saataisiin seulotuksi? Meillä lienee se tilanne, että rutiiniseulonnat (esim. mammografia) ovat vapaaehtoista? Ja sitten, kun jotain hälyyttävää löytyy, kyseeseen tulee artikkelissasikin esitetty kysymys omasta motivaatiosta. – Järkytyin siitä, että yli puolet suomalaisista on ylipainoisia. Eli BMI 25 tai enemmän. Minun pitäisi kerätä yli 5 kiloa tavaraa kroppaani, että pääsisin lukemaan 20. Ei se paljon olisi tilastojen valossa. Mutta kyllä siitä tulisi tukala olo. Ja koko vaatevarasto menisi uusiksi. 🙁 – Mikä immeisiä vaivaa? – Kiitos tuosta Antidootti -vinkistä! Se on oikein hyvä. Mustajokea jo lueskelin ja onhan siellä muutakin kuin fyysistä terveyttä käsittelevää. – Kiitos, että jaksat vastailla! Onhan se näköjään huomattu laajemmaltikin ja palkittu. Oikein!


          • Mirja Valtonen

            Minäpä esitän yhden arvauksen tuohon omaan kirjoitukseeni (16:20). (Olipa taas kirjoitusvirheitä! Pahoittelen.) Syynä voisi olla hyvinvointiyhteiskunta. Miten niin? No, me olemme tottuneet siihen, että asiantuntijat kertovat meille tärkeät tiedot. Peruskoulussa ei näistä terveysasioista yms. ole tietääkseni paljoakaan puhetta. Ja lääketiede on niin pitkälle kehittynyt, että luotetaan sen apuun, jos vaikka jotain sattuisi sattumaan. Sillä aikaa jokainen paneutuu omaan itseensä (”koska olet sen ansainnut”), uraansa ja mihin milloinkin. Elämä on liian helppoa ja turvattua yhteiskunnan taholta.


          • Mirja Valtonen

            Jatkan pohdintaani. Kyllä minä nostan yhteiskunnan ykköseksi. En aivan siten kuin tuossa edellä (16:47) esitin. Kyse on koko yhteiskunnassa vallitsevasta elämäntavasta. Suomi on karkeistaen insinöörivetoinen maa (kuka on PM). Koulutusjärjestelmässä painottuu tietojen opiskelu. Vieläpä niin, että ko. tietojen pitäisi olla mahdollisimman käyttökelpoisia – etenkin työelämän kannalta. Ja kaikissa ongelmissa vastuu sysätään yksilön harteille. Missä opetetaan elämäntaitoja? Ei missään. Enkä nyt tarkoita mitään stoalaista tai muuta filosofiaa. Järkevän idean on esittänyt Aki Hintsa, edesmennyt urheilulääkäri. Hän valmensi urheilijoita ja auttoi myöhemmin monia bisnes -ihmisiäkin, kun näillä terveys petti. Hintsan hyvinvointi-idean keskiössä on kyky vastata kolmeen kysymykseen. Kuka olet? Mitä haluat? Kontrolloitko itse omaa elämääsi? Näistä muodostuu minuus (core), johon tietenkin liittyy mm. ravinto. Mutta ydintä palvelevat kuusi osa-aluetta pitää säätää niin, että ne ovat koko ajan tukemassa tätä ’minuutta’. Jos tätä ei oivalleta, yksilö harhailee koko ajan eri dieettien tai muiden yksittäisten temppujen varassa. Hintsan mukaan hyvinvointi on osiensa tulo, ei summa! Jos jokin osa-alue on nolla, koko (tulo) elämä on nollilla. – Näitä asioita ei lapsi tai nuori opi missään, ellei kotonaan. Mutta osaavatko nykyvanhemmat itsekään tällaista? Elleivät, ei mikään muutu. Yhteiskunnan tulisi näyttää mallia ja tarjota tähän resursseja. Nyt meillä sen sijaan kinataan palkankorotuksista, maahanmuutosta, ruotsin pakollisuudesta, EU-politiikasta ja muusta, joka ei auta löytämään ”jutun juonta”. Ei ihme, että on niin paljon syrjäytyneitä, masentuneita, lihavia jne. Sairas yhteiskunta tuottaa sairaan väestön.


  14. JK

    ”Ruokasuolan osalta lähtökohta on, että saamme suolaa liikaa ja että sitä tulisi vähentää.”

    Miten määritellään liikaa?



      • JK

        Liiallisuus määritellään siis suositusten näkökulmasta. Esimerkiksi WHO:n suosituksissa ja suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suolaa suositellaan käytettäväksi alle 5 grammaa vuorokaudessa. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositus on alle 6 grammaa. THL:n sivuilla mainitaan naisille korkeintaan 6 ja miehille korkeintaan 7 grammaa vuorokaudessa. Amerikan Sydänyhdistys (AHA) taitaa suositella alle 3,8 gramman saantimääriä mikä on kenties suositusten sarjassa yksi epärealistisimmista.

        Liialliset saantimäärät riippuvat siis siitä mitä suositusta sattuu ”uskomaan”.


        • Juhani Knuuti

          Voihan sen noinkin tulkita, jos leikkii paholaisen asianajajaa.

          Tiedät varmaan ihan hyvin, että kaikki raja-arvot ovat tietyllä tavalla määrittelykysymyksiä silloin kun kysymys on jatkuvasta muuttujasta. Tutkimuksissa havaitaan usein vähittäinen riskin kasvu, kun taso nousee (taikka laskee tilanteesta riippuen). Harvoin on tilanne, jossa tapahtuu hyppäys. Suositusrajaksi yleensä laitetaan arvo, jonka kohdalla tilanne olennaisesti alkaa muuttua. Samahan pätee esim verenpaineeseen ja vaikkapa kolesteroliin. Kolesterolin osalta tiedämme, että ideaalinen taso olisi jossain LDL 1,5 mmol/L tasolla mutta länsimainen ruokavalio ei tuohon anna realistista mahdollisuutta. Tällöin on katsottu mikä on parasa kompromissi niin, että raja-arvo ei ole käytännössä järjetön ja että riski ei ole kuitenkaan liian suuri.

          Suolan osalta voi sanoa, että lisättyä suolaa ei oikeastaan tarvittaisi lainkaan. Onko se epärealistista vai ei, on kysymys ruokakulttuurista.

          Lisäksi raja-arvot voivat liittyä sukupuoleen taikka sairaustilaan. Esim sydäninfarktipotilaille kolesterolin raja-arvot ovat erit kuin potilaille, joilla on korkea kolesteroli mutta ei sydäntautia. On hyvä muistaa myös, että tällaiset suositusarvot voivat muuttua tutkimustiedon lisääntyessä.


          • Mirja Valtonen

            Mielenkiintoista, että suola -juttu tuli keskustelussa esiin. Ahdin tavoin en itsekään lisää suolaa muuhun kuin puuroon (noin kerran kuussa) ja munakkaaseen (ehkä 2 per kuukausi). Lievä hyponatremia on ollut seuranani jo ainakin 10 vuotta. Finelin mukaan kramppeihin näyttäisi eniten liittyvän magnesium. Sitä olen nyt ruvennut popsimaan pillerin päivässä, lääkärin suosituksesta. Silti olen tehnyt niin, että ennen uima-altaaseen menoa otan hippusen suolaa. Se tuntuisi auttavan sääri- ja jalkaterien kramppeihin, tosin seuranta ei ole ollut systemaattista. Juustoni saavat olla joskus ’kovasuolaisia’ (jopa 1,4 mg – meniköhän mittayksikkö oikein?), kun semmoisia harvoin nautin. Emmentalissa on suolaa alle 0,9 mg per 100 g – Finelin mukaan. Se on mielijuustoni. – Lisättyä suolaa ei ymmärtääkseni tarvita, sillä suolaa on joka paikassa, jos käyttää edes jonkin verran teollisia tuotteita. Myös mm. makeissa kahvileivissä. Arvelen, että suolan käyttö on vain paha tapa. Suolahan on ollut perinteinen säilöntäaine ennen pakastimia. – Jotain yksilöllisiä ominaisuuksia saattaa (?) olla näissä kivennäisaineissa ja niiden vaikutuksessa. Joskus syön ”ihan väärin”, eikä verenpaine tahdo pysyä edes säällisellä tasolla. Hyvä kun talvella saan sen pysymään lukemissa 110/65-70. – Jos kovin tarkoin alkaa maallikkona näitä ’pikkuaineita’ säätämään, voi tulla suurikin vahinko (”markan suutari tekee kympin vahingon”). – Fineli näyttää listaavan 10 kivennäisainetta.


          • JK

            Jatkuvaa muuttujaa ei pidäkään lähteä luokittelemaan, mutta jos ja kun sitä tehdään, niin raja-arvojen tulisi perustua tutkimusnäyttöön. Millä raja-arvolla tilanne alkaa oleellisesti muuttumaan? 3,8 grammaa, 5 grammaa, 6 grammaa, 6 grammaa (naisilla) vai 7 grammaa (miehillä).

            Jos väitetään, että ruokasuolaa saadaan liikaa (viittaamalla vuorokautiseen 6-7 gramman suositeltuun ylärajaan) ja että sitä tulisi vähentää, niin todistustaakka on väitteen esittäjällä.

            Jos noin 99% maailman väestöstä käyttää suolaa enemmän kuin 5 grammaa vuorokaudessa, niin jokainen voi itse pohtia onko tällaiset suositukset realistisia vai ei. Puhumattakaan 3,8 gramman saantimääristä. Ylipäänsä suositukset, jota kukaan ei pysty noudattamaan, ovat järjettömiä (ja niitähän ravitsemustieteessä riittää).


          • Juhani Knuuti

            Syyt suolan käyttöön ovat historialliset (säilyvyys) ja sen jälkeen makutottumukset. Jos tiedämme, että esim yli 5 gramman suolamäärä on terveysriski, miksi emme sitten saisi sitä kertoa ja suositella terveyttä edistävänä suolan vähentämistä vaikka kaikki maailman ihmiset käyttäisivät sitä liikaa? Eivät suositukset voi perustua siihen, haluavatko ihmiset niitä noudattaa.

            Perustana aina tulee olla tutkimustiedosta noussut ymmärrys. Tähänkin kirjoitukseen tulleiden kommentoijien joukossa on ihmisiä, jotka eivät käytä lainkaan lisättyä suolaa. Kysymys on hitaasti tapahtuvasta muutoksesta, jossa suosituksilla ja valistuksella on oma roolinsa. Lisäksi suosituksilla halutaan vaikuttaa ruokateollisuuteen, niin, että suolan määrään kiinnitettäisiin huomiota. Jos valmiiden ruokien suolmäärä pienenee, nuo tavoitteet tulevat realistisemmiksi.

            En oikein nyt kykene ymmärtämään kommentointisi kritiikin ydintä. Mikä tuossa raja-arvon määrittämisesssä sinulle nyt on niin mahdotonta ymmärtää. Kukin organisaatio katsoo näytön määrää ja tulkitsee sitä raja-arvon osalta hieman eri tavalla. Toiset haluavat olla hieman varovaisempia kuin toiset. Todellisuudessa ei ole suurtakaan merkitystä, onko suositus 5 vai 7 g, kun saanti menee usein reilusti yli 10 g.

            Todistustaakka on kyllä suosituksia annettaessa noteerattu. Väestötason suositukset nimenomaan perustuvat tutkimustietoon.

            Otetaan esimerkki toiselta alueelta. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten lehdet mainostivat tupakkaa terveystuotteena ja valtaosa ihmisistä poltti. Olisiko silloin, kun alkoi tulla tietoa tupakoinnin haitoista, pitänyt vain lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että tupakanpolton lopettamissuositukset ovat epärealistisia? Olisiko pitänyt suositella vain sitä, että polttaisi hieman vähemmän?


          • JK

            ”Jos tiedämme, että esim yli 5 gramman suolamäärä on terveysriski, miksi emme sitten saisi sitä kertoa ja suositella terveyttä edistävänä suolan vähentämistä vaikka kaikki maailman ihmiset käyttäisivät sitä liikaa?”

            Maailmanlaajuisesti suolansaantimäärät ovat keskimäärin noin 10 grammaa vuorokaudessa. Edes se kourallinen havaintotutkimuksia, joissa tutkittavien suolansaantia ollaan mitattu useammalla vuorokausivirtsan keräyksellä, ei tue alle 5 gramman suolansaantimääriä verrattuna noin 10 gramman keskimääräisiin saantimääriin erinäisten päätetapahtuhtumien osalta (Cook NR ym. Circulation 2014;129:981-989, Cook NR ym. J Am Coll Cardiol 2016;68:1609-1617, Mills KT ym. JAMA 2016;315:2200-10).

            ”Tähänkin kirjoitukseen tulleiden kommentoijien joukossa on ihmisiä, jotka eivät käytä lainkaan lisättyä suolaa.”

            Eihän yksittäisten ihmisten kokemuksilla ole relevanssia.


          • Juhani Knuuti

            ”Eihän yksittäisten ihmisten kokemuksilla ole relevanssia.” Ei olekaan, jos ajatellaan tutkimusnäytön osalta. Mutta ei se vähäsuolainen ruokavalio ole mahdoton kuitenkaan.

            Suolan osalta on tyypillistä se, että vain osa ihmisistä reagoi suureen suolan määrään nostamalla verenpainetta. Kaikkien ihmisten ei siten suositusta tarvitsisi noudattaa.

            Viittaisin edelleen tupakkaesimerkkiin. Vaikka Kiinassa valtaosa miehistä tupakoi, toteammeko, että Kiinassa ei kannata valistaa lopettamaan. Ei globaalistikaan huonot terveyskäytännöt ole asioita, jotka vain tulisi hyväksyä.


          • JK

            No suolan ja tupakan vertaaminen toisiinsa on absurdia.

            Nostan esille muutaman pointin.

            1) suola on tiedeyhteisössä polarisoitunut aihe (Trinquart L ym. Int J Epidemiol 2016;45:251-60)

            2) on olemassa havaintotutkimuksia ja niistä tehtyjä meta-analyysejä, jotka tukevat niin sanottua J-muotoista tilastollista yhteyttä suolankäytön ja erinäisten päätetapahtumien välillä (Graudal N ym. Am J Hypertens 2014;27:1129-37, Mente A ym. Lancet 2016;388:465-75).

            Ja vaikka edelläolevat tutkimukset jätettäisiin huomiotta (erinäisiin spekulaatioihin vedoten), niin ei ole olemassa (kuten aiemmassa kommentissa totesin) edes luotettavampia (useampi vuorokausivirtsan keräys) havaintotutkimuksia, jotka tukisivat alle 5 gramman suolansaantimääriä verrattuna esimerkiksi nykyisiin suolansaantimäärin terveellisempinä.

            Päästään (jälleen) todistustaakkaan.


          • Juhani Knuuti

            Uusinta tietoa suolan ja verenpaineen yhteydestä tuli juuri. http://circ.ahajournals.org/content/137/3/237?iss=3

            Tutkimuksessa olevat natriumin luvut muutettuna ruokasuolan määriksi: Verenpaine alkaa nousta 4,5 g vuorokausiannoksella ruokasuolaa ja nousu jatkui aika lineaarisesti suolan määrän noustessa. Tässä tutkimuskohortissa se on tilastollisesti merkittävää jos määrä on 11,5 g/vuorokausi. Suolan saantisuositukset vaikuttavat olevan kohdallaan.


          • JK

            Esille nostetussa tutkimuksessa (Jackson SL ym. Circulation 2018;137:237-246) oli 32 tutkittavaa, joiden suolankäyttö oli alle 5,8 grammaa. Miten tutkimus voi antaa tukea suolan saantisuosituksille jos sen perusteella ei voida antaa edes arvioita kyseisten suolamäärien vaikutuksesta verenpaineeseen. Viittaan itse tutkimukseen:

            ”…Finally, only 32 participants had estimated usual sodium excretion ≤2300 mg/d, so we were unable to examine this group separately to study the sodium and blood pressure relationship among persons meeting the 2015–2020 Dietary Guidelines for Americans recommendation of consuming <2300 mg sodium/d…” (Jackson SL ym. Circulation 2018;137:237-246).

            Ja kuten tutkimuksen kuvasta 2A näkyy, niin väestön keskimääräisillä suolansaantimäärillä (noin 10 grammaa/vuorokausi) luottamusvälin alarajan perusteella ei voida poissulkea systolisen verenpaineen laskuakaan.

            Ja toisekseen Finravinto 2012-tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen suolansaanti oli noin 6-9 grammaa riippuen iästä ja sukupuolesta, joten suomalaiset eivät saa keskimäärin ”liikaa” suolaa edes esille nostetun poikkileikkaustutkimuksen valossa puhumattakaan tutkimusnäytöstä koskien sairastavuutta tai kuolleisuutta.


          • Juhani Knuuti

            Olen samaa mieltä tuon luottamusvälin suhteen. Se kuitenkin kertoo enemmän tuon tutkimuksen tilastollisesta voimasta kuin siitä, että lisääntyvä suolan määrä ei nostaisi verenpainetta. Vaste suolan määrälle vaikuttaa aika lineaariselta ja nousu alkaa jostain alle 5 g tasolta. Kuten sanoin, tässä tutkimuksessa merkittävä tilastollinen ero saatiin esille vasta 11,5 g tasosta ylöspäin. Se, mikä tässä tutkimuksessa oli hyvä, oli se, että suolan saanti ei perustunut vain arvailuun vaan vuorokausvirtsan mittaukseen (olkoonkin, että siihenkin liittyy virhelähteensä). Kyllä minun tulkintani tästä on se, että nykyiset suositukset ovat aika hyvin linjassa tämänkin tutkimuksen kanssa.


      • Ahti Leinvuo

        Tähän suola-asiaan kertoisin oman kokemukseni. Olen jo kolmen vuoden ajan käyttänyt täysin suolatonta ruokaa. Tarvittavan natriumin saan selvästi siitä mitä raaka-aineet kuten viljat ja esim broireli tai kalkkuna sisältävät. En siis käytä mitään tuotetta johon on lisätty suolaa. Veriarvot natriumin ja kaliumin kohdalla hyvät. Mm. Leivät ja leivonnaiset sekä levitteet tehdään kotona koska niitä ei saa ilman lisättyä suolaa. Näyttää siltä että ihminen ei tarvitse lainkaan lisättyä suolaa. Onko se vain niin että suolan käytöstä on tullut vain tapa ja uskomus sen tarpeellisuudesta? Mm. En myöskään pode mitään suonenveto- ongelmia ja hikoillessa se tuntuu pelkältä vedeltä.


        • Juhani Knuuti

          Olet oikeassa. Lisättyä suolaa ei tarvita, jos ruoka on monipuolista. Suolan makuun on totuttu ja se juontaneen ajasta jollion suolaamalla saatiin ruoka säilymään. Enää ei tarvita siihen tarkoitukseen. Nämä viimeiseti kaksi virkettä ovat vain oletuksia eivätkä perustu tutkittuun tietoon.


  15. Mirja Valtonen

    Täällähän käy keskustelu aiva kuumana. – Voinko kysyä Juhanin mielipidettä seuraavien, ravitsemuksesta kirjoittavien henkilöiden osalta? Siis, näiden näkemysten luotettavuudesta? Pertti Mustajoki (sisätautilääkäri), Mikael Fogelholm (ravitsemustieteen proffa) ja Patrik Borg (ilmoittaa olevansa ravitsemustieteilijä). Itse luotan eniten Mustajokeen. Fogelholmin kannanotot ovat lieventyneet vuosien mittaan, kun rasvadebatti on hiukan laantunut. Borgin asiantuntemusta en tunne.


    • Juhani Knuuti

      Kysymyksesi on sillä tavalla ongelmallinen, että pyydät minua arvoimaan muiden blogikirjoittajien luotettavuutta. Se on arveluttavaa sen vuoksi, että olen sitoutunut Antidootin eettisiin sääntöihin, jotka kieltävät henkilöön menevän arvostelemisen. (ks http://www.antidootti.fi) Siten heidän keskinäinen vertailunsa julkisuudessa ei ole mitenkään asiallista.

      Toisaalta kysymyksesi antaa mahdollisuuden pohtia sitä mikä sitten tekee kirjoituksista luotettavan. Se itse asiassa ei ole henkilö vaan kirjoitusten sisältö, joka asian määrää.

      Blogien arviointia helpottamaan on perustettu http://www.antidootti.fi. Siinä jokainen kirjoittaja on sitoutunut Antidootin sääntöihin. Käy katsomassa, ketä kirjoittajia on listattu sinne.

      Toki Antidootti ei ole kattava lista asiallisista kirjoittajista vaan niistä, jotka ovat sinne liittyneet, sitoutuneet sääntöihin ja hyväksytty Antidootin listalle.


  16. Mirja Valtonen

    Kiitos. Huomaan tehneeni hiukan epäselvän kysymyksen. 😉 Varsinainen pointtini on tämä: Miten lääkärin näkökulma ravintoon yms. eroaa ravitsemustieteilijän vastaavasta? Eri tieteenaloilla on omat tulokulmansa eri ilmiöihin. Tiedän, mitä lääkäri tietää ihmisen ruumiintoiminnoista sinänsä. Miten paljon ravitsemustieteilijä tietää, sitä en hallitse. Osaan esimerkiksi arvioida jotensakin lääkärin ja farmaseutin tietämyksen eron, kun puhutaan lääkkeistä. Tämä ravintopuoli on vähemmän tunnettu juttu itselleni. Selvensikö? (Käyn kyllä katsomassa tuon antamasi linkin. Kunhan kerkiän.)


    • Juhani Knuuti

      Kyllä ravitsemustieteilijöillä on oikeasti koulutuksen kautta tietämystä ravinnosta ja myös sen terveysvaikutuksista. Lääkärikoulutuksessa ravitsemuksesta on suhteellisen niukasti, pääasiassa upotettuna eri kursseihin. Eri asia on sitten kuinka paljon lääkäri hankkii lisätietoa aiheesta.

      En pidä itseäni ravitsemuksen asiantuntijana. Blogin myötä olen joutunut toki moniin ravitsemusaiheisiin perehtymään mutta lähtökohta ei ole ollut siis kirjoittaa ravitsemuksesta. Aihe vain tulee joka kautta keskusteluihin väkisinkin mukaan eikä sitä voi välttää.

      Olen tutkija ja tiedon hakemisen ja tulkinnan asiantuntija. Tieteellinen fokus on sydän- ja aineenvaihduntasairauksissa. Blogissa hyödynnän geneeristä osaaamista nimenomaan tiedon hakemisesssa, prosessoinnissa ja tulkinnassa.


  17. Sara

    Tämä on aivan loistava blogi! Ja juuri tällaista nykyaikana tarvitaan täällä internetin syövereissä. Kiihkoilijat yleensä saavat näkyvyyttä ja asiantuntijat eivät vaivaudu oikaisemaan väitteitä. Mutta tässä blogissa tehdään juurikin niin: perustellaan asioita. Sain itse kiellon erään henkilön facebookin kannatussivulle, kun mainitsin juurikin liikunnan hyvistä terveysvaikutuksista tyypin 2 diabeteksen hoidossa/ehkäisyssä. Mielestäni kertoo aika paljon tietyn alojen kiihkoilijoista, jos he estävät jokaisen joka on hiemankin erimieltä tai kritisoi jotain. Miksi ei olla valmiita perustelemaan reilusti omaa kantaa ihan kunnon tutkimustuloksilla? Ei vain omien kokemuksien/omien asiakkaiden kokemuksien perusteella. Tässä blogissa ja on toki muitakin onneksi, jotka vaivautuvat kertomaan perusteluilla erilaisista ilmiöistä. 🙂

    Farmasian alan ihmisenä kohtaan usein väittämiä, joita tässä postauksessa on pohdittu. Ihmettelen, miten ihmeessä ihmiset uskovat niihin luontaistuote-experttien mainontapuheisiin ja osa kuluttaa hirveät summat rahaa ”luonnonmukaisiin” lisäravinteisiin/vitamiinilisiin/muihin pillereihin (samalla syyttäen lääketeollisuutta pelkäksi bisnekseksi ja rahastukseksi)? Joilla ei ole juurikaan valitettavasti vaikutusta mihinkään (ainakaan ei hirveästi ole tutkittu), muutakuin ehkä se lumevaikutus, mutta sen sijaan haittoja voi kyllä tulla niistäkin! Kerran luin artikkelin, että osasta luontaustuotteista oli löydetty mm. lyijyä. Olisi hyvä, jos niitäkin tutkittaisiin enemmän. Mitään ihmepillereitä ei valitettavasti ole olemassa, joista olisi vain pelkkää hyötyä ( d-vitamiini on ihan hyvä :). Ja luonnossakin on myrkkyjä… Tästä aiheesta riittäisi keskusteltavaa.

    Liika tiettyjen vitamiinien/kivennäisaineden tai muiden lisien saanti voi olla jopa vaarallista pidemmän käytön seurauksena. Mutta sitten statiinit, diabeteslääkkeet yms. on joidenkin mielestä sitä täyttä myrkkyä. Kukaan ei kiellä, etteikö lääkkeistä tulisi haittoja (apteekkityössä olen usein nähnyt, että esim. statiinien tuomat haitat ovat paljon vähäisempiä, kuin mitä mediassa on usein väitetty), ja yleensä haitat ja hyödyt punnitaan, kun lääkkeitä määrätään ja käytetään. Lääkkeet pelastavat useiden ihmisten hengen/parantavat huomattavasti elämänlaatua, joka monesti unohdetaan, kun lääketeollisuutta parjataan.

    On totta, että elintavoilla voi vaikuttaa diabeteksen syntyyn tai useiden muidenkin sairauksien puhkeamiseen, mutta ei ole lääketeollisuuden eikä lääkäreiden vika, jos ihmiset eivät muuta sitä ruokavaliotaan, ei liiku tarpeeksi tai pidä painostaan huolta! Ja perintötekijöihin kukaan ei voi hirveästi vaikuttaa, joten on erittäin hyvä, että on olemassa lääkkeitä kaikenlaisiin sairauksiin. Diabeteshan tai korkea kolesteroli voi osalle tulla, vaikka eläisi kuinka terveellisesti johtuen juurikin muun muassa niistä perintötekijöistä.


  18. Masa

    Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista, jonka bloggari on vieläpä kirjoittanut selkokielellä, niin että ilman tutkijakoulutustakin blogia pystyy (ainakin) lukemaan, ehkä myös ymmärtämäänkin.

    Niile kiihkoilijoille/intoilijoille, jotka vastustavat rokotuksia kerron omasta lapsuudestani kaksi tapausta. Tarkkoja vuosilukuja en muista, mutta suunnilleen 1950 – 1960 lukujen vaihteessa samassa koulussa, jota minäkin kävin, sairastui 2 oppilasta, molemmat olivat sairastuessaan noin ±10 vuotiaita:

    1. Toinen sairasti tuhkarokon ja sai jälkitautina aivokalvontulehduksen. Hän selvisi kyllä hengissä, mutta hyvin hankalaa oli pitkään, ainakin useiden vuosien ajan. Jotenkin tuntui, että hän muuttui erilaiseksi henkilöksi, jotenkin jäykemmäksi ja hitaammaksi.

    2. Toinen sairastui polioon ja ainakin hänen toinen kätensä on vielä nykyäänkin selvästi toimintarajoitteinen.

    Ainakaan tuhkarokkorokotetta ei siihen aikaan Suomessa lapsille annettu.Ei ehkä ollut olemassakaan?
    Poliota vastaan taidettiin aloittaa antaa rokotuksia lapsille juuri noihin aikoihin.


  19. Masa

    Pahoittelen edellisessä kommentissani ollutta (kirjoitus)virhettä ja myös lopussa ollutta epäselvyyttä. Tekstin tulee olla näin:

    …olivat sairastuessaan noin 9 – 11 vuotiaita (eli 10 v. ± 1 v.)

    …Poliorokotuksia alettiin antaa lapsille suunnilleen noina vuosina.

    Jos bloginpitäjä on sitä mieltä, että tämä aihe ei kuulu tähän osioon, niin hän voi poistaa kirjoitelmani, en minä siitä loukkaannu!


Kommentoi