Tanssi on turkulainen perusoikeus

BLOGIT | Tanssi on turkulainen perusoikeus

Sukellus Tanssikummin päivään kotihoidossa

Istun bussissa Turku-Kaarina välillä. Kello on 9 ja luen pienestä muistiinpanokirjastani edellisen Tanssikummipäivän merkintöjä. On torstai ja viimeksi työskentelin Kaarinassa tiistaina. Lukemalla muistiinpanojani pääsen paremmin takaisin siihen tunnelmaan, missä viimeksi asiakkaiden kanssa olimme. On toki myös huomioitava, että tänään on uusi päivä ja asiakkaalla voi olla aivan uudet toiveet ja tarpeet.

Soitan ensimmäisen asiakkaan ovikelloa. Kello on 9:10 ja oven tulee avaamaan kodinhoitaja. Käyntimme eivät kuitenkaan mene pahasti päällekkäin, sillä hoitaja on jo tekemässä lähtöä. Asiakkaalla sen sijaan on aamupala vielä kesken. Istahdan hänen seuraansa juttelemaan kuulumisia. Aamupalan hän saa syödä rauhassa loppuun.

Asiakas siirtyy rollaattorilla sängylle. Aloitamme tanssihetken. Ideoita pursuaa musiikista ja keskusteluista. Teemme  tanssin seinällä olevan järvimaiseman innoittamana; soudamme saareen, muovailemme ilmaan pilviä sekä piirrämme ilmaan lintujen lentoa. Vaikka aamupala otti oman aikansa, ehdimme silti pysähtyä hyvän tovin liikkeen äärelle ja aikaa jää myös keskusteluille. Asiakas kiittää käynnistäni ja iloitsee siitä, että häntä käydään tapaamassa.

Kävelen muutaman korttelin päähän seuraavan asiakkaan luokse ja säikähdän oven edessä olevaa ambulanssia. Jännitän hississä, onko asiakkaalla kaikki hyvin. Soitan ovikelloa ja asiakas kiiruhtaa avaamaan oven. Kaikki hyvin.

Jostakin syystä puhumme tuhopoltoista, en muista miksi. Huomautan, että aiheesta ei ehkä kannata tehdä tanssia. Asiakas keksii, että tulesta voisi tehdä ja innostun asiakkaan oma-aloitteisuudesta. Aloitamme tanssin pienestä tulen kipinästä, joka syttyy isompiin liekkeihin ja lopulta tulitanssi täyttää koko huoneen.

Tanssin jälkeen asiakas keksii, että tulen voisi sammuttaa, joten levittelemme kuvitteellisia sadepisaroita ympäri huonetta. Teemme vielä muutaman tanssin, minkä jälkeen toivotamme toisillemme hyvät viikonloput.

Vielä kaksi asiakasta tälle päivälle. Seuraavan asiakkaan kohdalla jännitän, pääsenkö sisään. Rouva on muistisairas ja päivät vaihtelevat; joskus hän on niin väsynyt, että käynti jätetään väliin. Tällä kertaa minut otetaan ilomielin sisään.

Aloitan hetken ennestään tutulla tanssilla, jossa heittelemme toisillemme mielikuvituspalloa; pienen pientä, suurta, kevyttä ilmapalloa, raskasta kuulaa ja vielä liukasta palloa, joka meinaa livetä käsistä. Tämä tanssi saa yhä minutkin nauramaan ja naurua riittää nytkin.

Teemme myös muuritanssin, jossa olen liikkuva muuri, jonka asiakas saa pysäyttää sanomalla ”seis”. Pysähtymiset hassuihin asentoihin herättävät huvitusta asiakkaissa ja heidän kehonsa viestii jännitystä siitä, pysynkö pystyssä esimerkiksi yhdelle jalalle pysäytettynä.

Muistisairaiden kanssa toistan aina jonkin vanhan tutun harjoituksen. Tanssit saattavat jäädä kehonmuistiin, vaikka ohjeistus tuntuisi joka kerta uudelta. Esimerkiksi välillä kesken tanssin vanhus saattaa alkaa liikkua vastoin suunnitelmaamme jonkin aiemmin, jopa viikkoja sitten tanssimamme liiketavan mukaisesti. Kun ajatus siirtyy uuteen asiaan ja liike muuttuu, annan muutoksen tapahtua.

Kuvat: Riikka Campomanes
Kuvat: Riikka Campomanes

Viimeisen asiakkaan luona on rauhallinen tuttu tunnelma. Minulle on oma tuoli, johon saan istahtaa. Vaihdamme lyhyet kuulumiset. Asiakas toivoo jaloille tanssia, sillä jalat palelevat. Päätämme tehdä nopeiden jalkojen tanssin; lattia on kuin kuuma hellan levy, jolla täytyy siirtää jalkoja vikkelään.

Tanssimme seisaaltaan ja asiakkaallani on kävelykeppi apuna. On ihana huomata, että rouvalla ei ole tarvetta seurata, miten minä tanssin, vaan hän tanssii omalla tavallaan tulkiten musiikkia ja mielikuvaa.

Teemme myös tuulitanssin, jossa vuorotellen annamme kosketuksia toisillemme eri kehonosiin. Tanssissa kehonosa on lehti, johon tuuli tarttuu. Kehonosa tanssii hetken tuulen kuljettamana. Tuulitanssista on tullut joidenkin asiakkaideni suosikki ja uskon kosketuksen vaikuttavan asiaan. Harjoituksessa on helppo rentoutua tehtävän äärelle ja rauhallinen musiikki luo keskittyneen tunnelman.

Päivä on tyypillinen kuvaus Tanssikummipäivästäni, mutta silti erilainen kuin yksikään aiemmista työpäivistäni. Tunnelma on vaihdellut hilpeästä surumieliseen. Olen ollut kuulevana korvana naiselle, jonka mies oli pahoinpidellyt häntä. Olen myös kuullut muistelun siitä, kuinka ruumiit valuivat Laatokkaan. Olemme keskustelleet saattohoidossa olevasta ystävästä, jonka talon piha näkyy asiakkaani ikkunaan. Siitä hän seuraa, milloin on lippu puolitangossa. Välillä on naurettu poskilihakset kipeäksi.

Tarinat jäävät hetkeksi mieleeni, mutta onneksi nuorena ihmisenä en osaa samaistua kaikkeen, vaikka voin olla kuulijana. Silti on ihanaa, että tarvittaessa voin jakaa kokemuksiani luottamuksellisesti Läntisen tanssin aluekeskuksen hyvinvointitiimissämme.

Olen nyt työskennellyt näiden asiakkaiden kanssa puolitoista kuukautta ja jäljellä on toinen puolitoista. Viime päivinä olen havahtunut ajatuksiin siitä, että pian projekti Kaarinassa on ohi. Asiakkaista on tullut minulle tärkeitä. Vieraskoreus alkaa karista pikkuhiljaa ja asiakas saattaa tokaista: ”Ei tehdä sitä tanssia, tehdään mieluummin Tuulitanssi”.

Emmi Hyvönen

Kommentoi